««- · CWU MEMOiRS 0x92 · -»»
========================================================================== 0x92 - Kiuruvesi - wArlord - 1997-09 - 155 lines ==========================================================================
Meikäläinenkin muutti Lietevedeltä pois heinäkuussa niinkuin muutkin CWU-jampat. Olisinhan minä voinut elokuuhunkin odottaa, mutta jotenkin tuntui asiaankuuluvammalta, että lähdetään juhlavasti koko poppoo kerralla. Siinä olikin sitten kivasti melkein kuukausi aikaa tutustua uusiin kotipaikkakuntiin ennen koulujen alkua.
Itse muutin Kiuruveden ammattikoulun asuntolaan, vaikka olinkin menossa lukioon. Siellä olikin sitten valmiiksi kalustetut huoneet, niin ei tarvittukaan niitä kaikkia tuoleja ja pöytiä sun muita jotka olimme Valmetin peräkärryyn ängenneet. Olisihan siitäkin tietysti voinut ottaa selvää etukäteen, niin olisi päässyt vähemmällä kiroilulla.
Jokaisessa soluasunnossa oli yhteinen puhelin ja niinpä myös yhteinen puhelinpistoke. Ihan sopiva pätkä puhelimen jatkojohtoakin minulla oli jo mukana, niin että sain sitten hoidettua pois kesän oleellisimman kansalaisvelvollisuuden, elikkäs Frontline BBS:n palauttamisen linjoille.
Frontlinehän oli ollut aika paljon pois linjoilta. Ensin Lieteveden poliisi vei sen tutkittavaksi ties minkä rikosepäilyjen takia, ja me saatiin se takaisin vasta parin kuukauden päästä Pielaveden poliisilta, joka oli siis tullut Lieteveden poliisin tilalle kuntaliitoksen myötä. Tämän jälkeen purnukka hyrräsi kesäkuuhun asti Sampan eli myXTerin luona, mutta kesäkuussa Sampan äiti eli Arja muutti pois, jolloin Osmon piti käydä ajamassa purkki alas ja ottamassa purkkikone omaan varastoonsa. Mehän ei siihen alasajoon oltaisi silloin edes pystytty, koska oltiin juututtu "Pirttimäen anomaalisella vyöhykkeellä" johonkin helvetin käsittämättömään aikasolmuun josta päästiin ulos vasta heinäkuun puolella.
Frontline oli menettänyt aika paljon messuilijoita etenkin sen joulukuisen poliisihässäkän myötä. Siinä samalla nimittäin oli mennyt myös meidän CWUnet 2.0 -paikallisverkko, josta oli kiinteä yhteys Internettiin, ja monet olivat käyttäneet Frontlineä nimenomaan sen Internetin takia. Kun purkki palasi sitten Sampan luota takaisin eloon, oli aika mahdottoman vaikea saada vanhoja käyttäjiä takaisin, ja numerokin oli vaihtunut. Ja nyt olisi sitten pitänyt aloittaa sama käyttäjien takaisinmaanittelu uudestaan kuukauden alhaallaolon ja numeronvaihdon jälkeen.
Vuonna 1995 ja 1996 purkkimaailma oli kukoistanut vielä täysillä, mutta 1997 alkoi olla ilmassa jo jonkinlaisen taantuman merkkejä. Aiemmin ihmiset olivat soittelleet laajasti moniin oman teleliikennealueensa purkkeihin ja ehkä joskus Internettiin vähän kuin yhtenä purkkina muiden joukossa. Vuonna 1997 asetelma kuitenkin oli jo keikahtanut nurinpäin: Internetistä tuli monille "pääpurkki", jonka ohella jaksettiin soittaa ehkä enää vain yhteen tai kahteen varsinaiseen purkkiin. Jos siis halusi ilmoittaa jonkun purkin käyttäjille, että se on taas linjoilla mutta uudessa numerossa, ei enää riittänyt mainoksen heittäminen alueen messunettiin ja pariin TLA:n isoimpaan purkkiin, vaan piti etsiä suunnilleen jokainen käyttäjä erikseen omasta lempparipurkistaan tai irkkikanavaltaan.
Vähitellen Frontlineen saatiin joka tapauksessa taas lisää eloa. CWU:laisista Jyri ja Kassu (eli dArK sTuFfEr ja DaRK FuCKeR) yrittivät auttaa messuilun uudelleenaktivoinnissa niin paljon kuin vaan mahdollista, mutta Mekalla (mR.mEgAsTuFf) oli irkkipuinneistaan päätellen elämäntilanne sellainen, etteivät mitkään savolaispurkit jaksaneet enää kauheasti kiinnostaa. Tarpeeksi tekemistä omankin elämän kanssa ja kaukopuheluistakin olisi pitänyt maksaa korkojen kera.
Kiuruvesi noin muuten tuntui ihan mukavalta paikalta asua, mutta vähän turhan kaupunkilainen se kuitenkin oli meikäläisen makuun. Luonto ei alkanut enää takapihalta, vaan kunnon metsään päästäkseen piti ajella useampi kilometri pappatunturilla. Yöllä ei myöskään saanut nukuttua niin hyvin kuin maalla, ja joskus liikenteen melua saattoi kuulua tosi myöhäänkin. Kalassa pystyi kuitenkin ihan hyvin käymään, niin ettei ihan pelkällä markettiruualla sentään jouduttu elämään.
Iisalmessa tuli käytyä muutamia kertoja junalla katsomassa mitä Kassulle ja Masalle (eli DaRK FuCKeRille ja MoTHeR FuCKeRille) kuuluu. Kun kellään meistä ei ollut koulu vielä alkanut, niin ei ollut uusia koulukavereitakaan joiden kanssa ryyppäillä, niin meillä oli sitten tuollainen kolmen hengen CWU-jengi jolla hengailtiin. Vaikkei tuo Masa nyt enää varsinaisesti CWU:lainen edes ollut, mutta kuitenkin. Viimeisellä viikolla ennen koulujen alkua pidettiin oikein viikon mittainen kiljuryyppäjäisputki vähän kuin loppukirinä kesälomalle. Ja pitihän se aikasolmun takia menetetty kuukausikin hyvittää jotekin. Masa oli tehnyt solukämpässään monta ämpärillistä kiljua joista vedettiin sitten päivittäin kännit.
Jotain iisalmelaisnuorisoakin tuli siinä jossain puistikossa jonakin iltana tavattua ja päädyinpä siinä yhdeksi yöksi yhden tytönkin luokse. Että niinpä se vaan se poikuus meni meikäläiseltäkin sitten. Mekakin jaksoi olla ircissä ainakin vähän iloinen tuosta saavutuksesta, olihan gruuppi taas kerran vähän lähempänä vuonna 1995 aloittamansa "pilluprojektin" päätavoitetta.
Sitten alkoikin koulut, ja sain sen myötä myös kaksi kämppäkaveria. Ensimmäinen viikko meni ihan hyvin, mutta sitten kämppikset alkoivat kysellä, että helvetinkö takia olen ominut puhelinlinjan itselleni. Yritin selittää asian ihan tavallisin käsittein niinkuin maalaisukko toiselle, mutta yli hilseenhän se niiltä meni niin että paukahti. "Mittee semmottisella oekee tekköö?" "Ae onko se joku semmonen Intterinetti?" "Kaekemmualiman jonnijjootavija lukijolaesten voohotuksia."
No, eipä noiden sitä niin välttämätöntä olisi ollut ymmärtää. Pääasia oli, että Frontline pysyisi linjoilla, tajusi kukaan mikä se on vai ei. Olin vannonut koko Lieteveden kunnian kautta, että Frontline pysyisi linjoilla niin kauan kuin minussa henki pihisee, ja tämän lupauksen pitäminen oli minulle suunnilleen pyhin asia ikinä niihin aikoihin.
Kävin siis juttelemassa aiheesta sen opiskelija-asunnoista huolehtivan puljun hallitukselle ja vaikka kenelle, mutta en saanut ketään tajuamaan, miksi minulla pitäisi olla oma puhelinlinja. Vaikka olin valmis maksamaan kaikki sen kulut aina asennusta myöten, niin joka ukko ja akka vain katseli ihmeissään ja tuumasi sitten, että ei kyllä tuollaiseen voida suostua kun mitään tuollaista ei ole kukaan aiemminkaan pyytänyt. Olisi pitänyt ottaa asia puheeksi ensi kevään vuosikokouksessa sun muuta paskaa. Helvetti soikoon, siitä kirkonkylästä oli tullut kaupunki vasta muutama vuosi sitten, ja nyt oltiin jo niin viimeisen päälle kaupunkilaisbyrokraatteja että yrjötti!
Eipä auttanut sitten muu kuin ruveta kartoittelemaan vaihtoehtoisia paikkoja, joihin Frontlinen voisi laittaa pystyyn. Lukion tiloissa ainakin olisi ollut huoneita, joissa oli oma puhelinpistoke omalla alanumerollaan, mutta enpä saanut lukion rehtorille tai kenellekään muullekaan selitettyä tarvettani vakuuttavasti. ATK-opettaja tiesi kyllä purkit mutta tuumasi että ne ovat ihan vanhanaikaisia. Internet nykyään pitää olla, eikä mitään modeemipurkkeja.
Siitä nousikin sitten melkoisen kiivas väittely. Mikä itseisarvo se uudenaikaisuus muka oli olevinaan? Noooh, no onhan niitä paljon muitakin perinteitä, mitä ylläpidetään, ja eikö tuollainen yli kaksi vuotta linjoilla ollut purkki nyt ole jo aika perinteikäs. Rouva opettajapa oli sitten sitä mieltä, ettei ATK:ssa ole mitään sijaa minkäänlaiselle perinteelle tai vanhanaikaisuudelle. ATK on aina uudenaikaista! Kaikenmaailman pösilöitä.
Mutta meikäpoikapa ei lannistunut, vaan rupesi soittamaan kaikenmaailman firmoja ja kunnan liikelaitoksia läpi ja kyselemään, saisinko laittaa Frontlinen niiden tiloihin hyrräämään pientä korvausta vastaan. Aika monelle sitä saikin soitella ennenkuin suostuvainen taho löytyi. Se oli muuan koneenrakennusfirma, jolla oli joku toimistohuoneen nurkka tyhjillään. Että sinneppä sitten purkkikone pystyyn ja messuilua elvyttämään. Firman mainos purkin alkuansin perään että herra toimitusjohtaja oli tyytyväinen, ja taas kerran aloittamaan taas uusiksi se "numeromme on muuttunut" -kampanja. Onneksi oltiin sentään tajuttu kerätä kaikkien mahdollisten vakiokäyttäjien email-osoitteet, että tiedotus oli vähän helpompaa tällä kertaa.
Lukuvuoden alussa sain sitten opiskelijakortin, jolla sain junamatkoista viidenkymmenen prosentin alennuksen. Silloin tuli aika monena iltana käytyä Iisalmessa hengailemassa Kassun ja Masan kanssa. Ja Phaserhawkkiakin (kautta Cult of Power) näkyi aina välillä. Mutta eipä siellä sitten lopulta niin usein jaksanut ravata, kun rupesin tutustumaan uusiin koulukavereihini ja ryyppäämään niiden kanssa. Helpompaakin niin, kun saattoi mennä illan päätteeksi kämpille nukkumaan ihan milloin vaan täysin muista riippumatta.
Lukiokaverien kanssa ei kuitenkaan oikein voinut jutella mistään purkki- tai skenehommista, niin tuntui vähän yksinäiseltä välillä. Yksi jätkä meidän luokalla sentään oli, jolla oli ollut joskus vähän aikaa oma SBBS-purkki, ja sitten toinen, joka soitteli aika usein MBnettiin. Mutta kukaan ei tajunnut sitä, miksi jokin vanhanaikainen ei-Internet-purkki oli minulle niin tärkeä, niin enpä sitten enää edes yrittänyt kauheasti jutella niille aiheesta.
Frontlinestä tuli vähän kuin meikäläisen oma omituisuus, jonka kaikki tiesivät, mutta kukaan ei tajunnut. Mutta noin muuten olin ihan tavallinen maalta muuttanut lukiolaispoika muitten joukossa ja tein samoja juttuja kuin kaikki muutkin. Käytiin koulussa, ryyppäiltiin viikonloppuisin, joskus käytiin kalassa, ja välillä oli jotain ihmissuhteentynkääkin. Jotkut olivat ruvenneet katsomaan sitä paljon puhuttua Babylon 5:täkin telkkarista, mutta minuun se ei ikinä mitenkään erityisemmin iskenyt. Eipä ole nuo scifihommat oikein meikäläisen juttu ei.
««- · CWU MEMOiRS 0x92 · nExT cHApTeR -»»