C00LeS WaReZ UNiON MeMOiRS: cHApTER #0xAE

==========================================================================
0xAE  -  Kuopio  -  wArlord  -  2005-05  -  170 lines
==========================================================================

Liisa sai äskettäin tietää olevansa raskaana. Ja hän sanoi sitten, että ne jo ikuisuuden ajan meinatut häät täytyy järjestää NYT, ennen kuin hänen mahansa kasvaa liian isoksi. No, saatiinpahan sitten se kaivattu konkreettinen deadline. Liisa halusi myös, että häät pidetään Lietevedellä (tai ainakin Pielavedellä), joten varattiin kirkko kuukauden päähän ja laitettiin kutsut postiin. Kaikkien postiosoitteita ei tosin löytynyt, joten jouduimme turvautumaan myös sähköpostiin.

Oltiin aiemmin sovittu, että mitään lapsentekoa ei mietitä ennen kuin olen saanut maisterintutkinnon suoritettua, ja olenkin siksi pitänyt opiskeluissa aika tiukkaa aikataulua. Halusin myös ottaa Liisaa kiinni: hän oli aloittanut yliopistolla jo paria vuotta aikaisemmin ja on jo ehtinyt valmistua lääketieteen lisensiaatiksi (lääkärinlupaa ei tosin vielä ole).

Kovin iso osa TKT-opiskelijoista ei pääse maisteriksi neljässä vuodessa, mutta minulla se taitaa toteutua. Palautin gradun juuri vähän aikaa sitten, ja sen jälkeen onkin enää vain pari pientä jämäkurssia että on tutkinto kasassa. Ja gradunteon loppuvaiheessa olen ehtinyt jo olla TKT-laitoksella töissäkin assistenttina ja tuntiopettajana. Vähän luulen että jatkan yliopistolla valmistumisen jälkeenkin lehtorina ja tutkijana. Tosin jos Liisa tosissaan haluaa muuttaa kauemmas Kuopiosta, niin sitten pitää ruveta miettimään muitakin vaihtoehtoja.

Graduni aiheena on lähdekoodin automaattinen katselmointi. Aihe valikoitui sen myötä, että olen vuosien mittaan nähnyt tietokonemaailmassa ihan liian paljon sellaista kuritonta amatöörimäistä häsläystä, jossa naputellaan ensin jotain vähän sinnepäin, ja kun ei toimi, niin vähän korjataan kunnes "toimii". Jopa kriittistä koodia kirjoitetaan usein näin, ihan kuin kyseessä olisi joku saakelin demo tai matopeli. Ja testauksella yritetään sitten löytää kaikki bugit vaikka sillä löytyy pelkkä jäävuoren huippu. Ja kun softafirmatkin ovat täynnä kaikenmaailman itseoppineita "guruja" jotka haluavat vain kikkailla ja briljeerata, niin ei ihmekään että joka softa on täynnä ammottavia reikiä.

Millään muodollisella prosessijeesustelulla ei asiaa saisi paljoa korjattua, koska "gurut" eivät useinkaan ota prosesseja edes tosissaan, mutta jos saisi tehtyä tiukan automaatin, jonka läpi koodi aina poikkeuksetta ajettaisiin, ja joka löytäisi sieltä kaikki potentiaaliset puskuriylivuodot ja muut yleiset bugit ja amatöörihölmöilyt, niin softaa saisi ainakin vähän paremmaksi.

On kyllä totta, että itseoppineissa osaajissa on myös paljon porukkaa, jonka osaaminen on aivan huipputasoa kaikista mahdollisista ammattilaisvinkkeleistäkin katsottuna. Mutta yhtä sellaista kohti onkin sitten aina ainakin tusina sellaista, jotka luulevat olevansa superguruja jonkun demokompovoiton tai nettifoorumimaineen takia, ja joiden koodi on oikeasti ihan silmitöntä paskaa. Sama ilmiö jossain Wikipediassakin: kaikenlaiset innokkaat historianharrastajat luulevat olevansa aihepiirin "guruja" siksi että saavat aina lukion historiankokeista kymppejä, ja pätevät sitten artikkeleissaan oikein viimeisen päälle vaikka kaikesta näkyy että perustiedoissakin on valtavia aukkoja.

Internet tuntuu muutenkin olevan täynnä ihan hirveää amatööripaskaa aiheesta kuin aiheesta, ja oikeita asiantuntijoita ei näy missään. Eikä kyse ole siitä etteivätkö he haluaisi näkyä. Moni varmasti tykkäisikin, jos heidän asiantuntemustaan olisi saatavilla jossain ilmaisessa "nettitietokirjassa", mutta kun heidän pitäisi saada jostain leipäkin pöytään. Paljoa ei lohduta se EFFI-ideologia, että "information wants to be free", ja ettei webbijulkaisuista saa toimeentuloa kuin jonkin bannerimainosten tai kolehtien kautta. Ja en usko, että juuri ketään oikeasti jotain jostain ymmärtävää edes kiinnostaa väitellä missään Wikipedian editointikeskusteluissa niiden lukiobesserwisserien kanssa.

Luulenpa, että jotta nettiin saisi ihan oikeasti pätevää ja oikeaa tietoa joka olisi kaikille ilmaista, niin sitä pitäisi tuottaa julkisilla verorahoilla esim. yliopistojen ja korkeakoulujen voimin eikä minkään vapaaehtoisten Linux-uskovaisten harrastenäpertelynä. Mutta jotenkin se EFFI ei tunnu ollenkaan innostuvan mistään ideasta, johon liittyy julkinen rahoitus mitenkään. Tuntuu, että koko kerholla on jotenkin umpijenkkiläinen asennoituminen kaikkeen: verot pois ja valtio pois ja kaikki markkinavoimien ja ideologisten huurupäiden haltuun.

Ja ideologisia huurupäitähän tuntuu netissä riittävän vuosi vuodelta enemmän. Pari vuotta sitten ainoat, jotka vaalikampanjoiden ulkopuolella tekivät mitään näkyvästi poliittista netissä, olivat EFFI-aktivistit ja pari uusnatsipelleä, mutta nyt näyttää poliittisia blogeja ja foorumeja olevan joka lähtöön. Näitä tuntuisi yhdistävän se, että näkemykset huitelevat aina ihan ääripäissä. On anarkokommunismia ja anarkokapitalismia, on perinteistä fasismia ja ekofasismia, ja sata eri yhdenasianliikettä huumeiden laillistajista pakkoruotsin vastustajiin. Varmaan tavallinen päivänpolitiikka on niin harmaata ja tylsää, ettei keneltäkään normaalilta poliitikolta kovinkaan helposti "lähde sisältö viraaliksi". Sama uskonnonkin kanssa, tuntuu että kaikki kristityt joiden juttuihin netissä ikinä sattumalta törmää ovat jotain täysin kajahtaneita äärihelluntailaisia kielilläpuhujia, joiden mielestä "itsetyydytys on himon ja hekuman synti, joka on perkeleestä".

Eräänä iltana törmäsin "isänmaalliseksi" itseään kutsuvaan blogiin, jota pitää joku Jiri Piskonen jonkun helsinkiläisen Tolkien-nörtin kanssa. Tämä Piskonen (joka oli kai muuttanut nimensä) osoittautui sitten CWU:n vanhaksi tutuksi Pohjois-Karjalan uusnatsiskenestä, eli kyseessä oli siis PSyC0TiC kautta WAMPIRES. Nähtävästi siis päässyt vankilasta vapaaksi. Osa niistähän sai elinkautiset siitä paloittelumurhasta ja osa pienemmän tuomion, ja Jiri taisi olla sitten niitä pienemmän tuomion saaneita.

Joka tapauksessa tuon blogin kirjoitukset olivat tyylillisesti ihan erilaisia kuin aiemmat netissä näkyneet uusnatseilut. Ei mitään silmitöntä capslock-mölinää ja hakaristikuvia alatyylisillä solvauksilla niinkuin vaikka sillä Pekka Siitoimen jengiin kuuluneella Väinö Mikael Seppälehdolla, vaan sellaista päällisin puolin ihan sivistyneen oloista tekstiä. Osasta saattoi olla ihan samaakin mieltä välillä, niinkuin jostain maahanmuuttoviraston ylilyönneistä ja tiedotusvälineiden kaksinaismoralismista. Mutta sitten toisaalta blogin pitäjät muistavat aina korostaa joka välissä etteivät ole rasisteja vaan "roturealisteja", ja möläyttelevät sitten muuten melkein asiallisen tekstin sekaan kaikkea sellaista kuin että "roturealisti ymmärtää, ettei samassa elintilassa voi olla eri rotuja".

Mutta jos uusnatsit ovat ruvenneet kirjoittamaan tyylillisesti aikuismaisempia blogeja, niin samalla osa EFFI-aktivisteista on alkanut havitella huomiota täysin epäaikuismaisilla tempauksilla. Juuri nyt ovat jotkut olleet perustamassa sellaista kuin "Piraattiliitto", jonka poliittisena agendana on p2p-piratismin ylistäminen ja tekijänoikeuslakien hävittäminen. Ruotsissa on kait ollut vastaava järjestö jo pari vuotta. Saas nähdä mitä tuostakin tulee, ainakin ne ircissä äänekkäimmät puuhamiehet ovat aika mouhoja aatteensa kanssa. Mara oli vielä opiskeluaikoinaan ihan järkevä, mutta nyt on hörhöily lähtenyt ihan kunnolla laukalle Helsinkiin muuttamisen ja EFFI-aktivismin myötä. Tullut anarkokapitalismia ja transhumanismia ja nyt vielä tuo Piraattiliitto siihen päälle. Voi olla hänelläkin jossain vaiheessa edessä muutto Niuvanniemeen niinkuin sillä "Auraristilläkin".

Ehkä voisin kertoa vielä vähän siitä, miten tapasin Liisan. No, ykkösvuosikurssin aikoihin hän oli jollain samalla TKT:n peruskursseilla millä minäkin, ja sitten kevätlukukaudella tutustuttiin lähemmin jossain lääkiksen opiskelijabileissä (johon muutkin olivat tervetulleita), ja siitä se sitten lähti. Hänhän siis oli silloin jo kolmannen vuoden opiskelija mutta oli päättänyt ottaa sivuaineeksi TKT:n ja sitä kautta osui samoille luennoille.

Liisa tykkää kulkea luonnossa varsinkin koiran kanssa ja kerätä syksyisin marjoja ja sieniä, ja sitten hän innostuikin siellä bileissä kun kuuli että olen kotoisin maalta ("oikealta maalta" enkä vain mistään Siilinjärven omakotitaloalueelta) ja harrastan kalastusta ja metsästystä. Liisalle varmaan isoin juttu koko elämässä ovat koirat (hän jopa ihmisiä kuvaillessaan aina vertailee heitä koirarotuihin), mutta hän haluaisi että koirista olisi hänelle hyötyäkin. Ja siksi hän sitten halusi ruveta myös metsästämään. Itse olen metsästänyt aina vain Lietevedellä, joten hän tuli sitten syksyllä minun mukaan sinne ja hän ihastui sitten samalla koko Lieteveteen ja sen "aitoon maalaismeininkiin".

Ja joo, Liisa on sellainen, jolle pitää olla aina kaikesta jotain hyötyä. Jopa vapaa-ajan harrastuksista, mutta enpä valita. Ainakaan ei tarvitse tapella siivous- ja tiskivuoroista kenenkään kanssa, kun Liisa ihan oikeasti tykkää tehdä kaikkea tuollaista kotiaskaretta kaiken aikaa. Asunto pysyy ilman mitään omaa vaivaa siistinä, ja hyvää ruokaa tulee pöytään. Samoin hän on oikein viimeisen päälle jalat maassa -tyyppi, ei uppoa huuhaat eikä ideologiat, mutta tilastotieto ja numerot painuvat mieleen hämmästyttävän hyvin. Eikä puhu horoskoopeista eikä mistään helkutin chakroista niinkuin Anna, vaan aina pelkkää kylmää faktaa.

Liisa ei yleensä riitele kenenkään kanssa vaan pyrkii aina ymmärtämään kaikkia näkökulmia, mutta Hesassa ja Varkaudessa tapaamiaan skenetyyppejä hän ei aina oikein jaksanut ymmärtää. Mekan itsekeskeisyyttä hän ei arvostanut ollenkaan, ja Jyrin ja Lauran ja Vantun jutut olivat usein "ihan täysin irtaallaan arkitodellisuudesta". Sampan kanssa hän kuitenkin tuli oikein hyvin juttuun, puhetta riitti eri maista ja kulttuureista ja kokemuksista siellä. Sekin oli Liisasta hyvin innostavaa, että Samppa on nyt maailmaa nähtyään kyllästynyt seikkailuun ja hakenut Jyväskylään opiskelemaan luokanopettajaksi. Se kait on Liisalle jonkinlainen aikuistumisen merkki, että harmaa arki ja juurtuminen alkavat kiinnostaa.

Mutta oli miten oli, kaikki CWU:laiset ovat kuitenkin tervetulleita meidän häihin. Mahtilaisista minä vähän varoittelin että heillä on usein tapana riehua kännissä eivätkä he kunnioita mitään etikettejä edes selvinpäin, joten heitä me ei kutsuttu. Ja varotaan muutenkin puhumasta häistä julkisesti ettei vaan vahingossakaan tieto päädy heille.