««- · CWU MEMOiRS 0x95 · -»»
========================================================================== 0x95 - Oulu - myXTer - 1998-01 - 193 lines ==========================================================================
Olen varmaan selityksen velkaa, koska noin vain jätin yhteydenpidon kaikkiin lieteveteläiskavereihini samalla kun muutin Ouluun. Mutta ihan oikeasti tarvitsin sitä silloin, älkää olko kamalan vihaisia. Antakaas kun selitän.
Aloitetaan peruskouluajoistamme. Silloin jouduin aina määrittelemään itseni suhteessa muihin, etenkin muihin tietokoneenkäyttäjiin, ja etenkin Mekaan. Vuosikausien ajan hän saneli paikallisen "scenemme" säännöt: mitkä ovat hyviä pelejä, koneita ja kiinnostuksenaiheita, mitkä taas paskoja. Millaiset piirteet tekevät ihmisestä "eliten" ja etenkin millaiset tekevät "lamerin" -- vaikkemme vielä ala-asteella noita sanoja osanneetkaan.
Ala-asteella Meka määritteli säännöt usein tarkoituksella niin, että jäin hänen porukkansa ulkopuolelle. "Listajengi" oli pelkästään C64-käyttäjille, joten minulle ei ollut siinä sijaa Spectrum-käyttäjänä eikä Jyrillä MSX-käyttäjänä.
Mekalla oli muistaakseni jo ennen kouluikää pakkomielle, että hän on "kovis" ja minä "nynny", ja halusi aina kun mahdollista ylläpitää tätä mielikuvaa. Sain siis koko peruskouluaikani ajan yrittää todistella itselleni, ettei asia ollut niin. Jyrin kanssa kaveeraaminen auttoi jonkin verran asiaa, sillä Jyri oli monessa asiassa "kovis" ja uskalsi pistää vastaan Listajengille. Pohjimmanen ongelma kuitenkin säilyi: Mekalla oli edelleen eniten sananvaltaa "scenessämme", joten hän pystyi määrittelemään minut aina nynnyksi riippumatta siitä, kuinka radikaalisti Jyri ja minä taistelimme vastaan määrittelemällä itsemme Listajengin vastakohdaksi.
Kuudennella luokalla sain Osmolta lainaan 2400 baudin modeemin ja soitin sillä muutamaan purkkiin. Muilla ala-asteelaisilla ei ollut modeemeja, joten purkit olivat portti aivan uuteen ja vapaaseen maailmaan, jossa minun ei tarvitsisi välittää koulunpihan sosiaalisista kuvioista yhtään mitenkään. Jossain vaiheessa imuroin itselleni QWK-lukijan ja rupesin messuilemaan aktiivisesti useissa 97X-alueen purkeissa. Olivathan ne messut aika lapsekkaita, mutta käytin niihin paljon aikaa ja tarmoa: ne olivat nyt pääasiallinen sosiaalinen piirini, ja Hautataipaleen ala-asteen piha sai unohtua.
Keväällä Arja ja Hannu ostivat minulle syntymäpäivälahjaksi nopeamman modeemin ja oman puhelinlinjan, joiden varaan laitoin sitten SBBS-softalla pystyyn oman purkin eli Dark Man BBS:n. Ansigrafiikat toki täyteen miekkoja ja lohikäärmeitä, että soturilliset ja muut ei-nynnymäiset hyveet tulivat mahdollisimman selvästi esille.
Mutta siinäpä ei sitten mennyt kauaa, kun Mekakin rupesi käyttämään modeemia (aluksi sitä tasan samaa jonka Osmo oli aiemmin lainannut minulle) ja löysi minut purkkimaailmasta. Silloin tuntui, kun jokin jo selättämäni hirviö olisi noussut uudelleen henkiin ja palannut ahdistelemaan minua. Huolimatta siitä, että tämä hirviö tarjosi nyt auliisti ystävyyttään C00LeS WaReZ UNiONin jäsenyyden muodossa. Purkkimaailmasta itselleni valtaamani reviiri olisi pian mennyttä, kun koulunpihan odotukset ja säännöt tunkisivat sinne. Pian olinkin taas siinä samassa vanhassa "nynnyn" roolissa, vaikka suoritinkin CWU:laisten initiaatiorituaalit (röökinpoltto, mopolla ajaminen ja kiljukännit) ihan kelvokkaasti.
Syksyn 1995 tapahtumat eivät paljoa muuttaneet asetelmaa. Vaikka gruupin nimi vaihtuikin väliaikaisesti cHAOS wORLD uNKNOWNiksi ja Jyristä tuli sen johtaja, oli sen perusta edelleen Mekan valama. Suhteeni Schisticin kanssa ei toivomusteni vastaisesti auttanut tilannetta lainkaan, sillä Schisticille oli tärkeää olla mahdollisimman hyväksytty ja uskottava CWU:lainen.
Kun suhteeni Schisticin kanssa meni poikki joulukuussa 1995 ja loikkasin kostoksi WAMPIRESiin, olin edelleenkin Mekan luoman rakennelman vanki. WAMPIRES ja CWU olivat vihollisia keskenään ja taistelivat samoilla säännöillä, joten Liperissä pilottitakkeineni Siitointa heilatessanikin ajattelin aina vain CWU:ta ja kostoani sille.
Mutta peruskoulun loppuessa oli edessäni vihdoinkin tie vapauteen, ainutlaatuinen tilaisuus jättää Lietevesi taakseni niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Päätin, että kesällä 1997 tehdään niin totaalinen elämänmuutos kuin vain suinkin mahdollista. Otetaan Ouluun vain niin paljon muuttokuormaa kuin rinkkaan mahtuu, ja jätetään tietokoneet Osmon varastoon. Ja kun Oulun päässä ruvettaisiin rakentamaan uutta kaveripiiriä, niin vältettäisiin kaikenlaisia "tietokonejengejä" viimeiseen asti.
Olin hankkinut opiskelija-asuntoni Linnanmaalta, koska kouluni eli Oulun Normaalikoulun lukio sijaitsi siellä. Ennen koulun alkua olin aika yksin, vaikka meninkin usein varta vasten esimerkiksi puistoihin lukemaan kirjaa, jotta joku tulisi juttelemaan. Aika harvoin näin kuitenkaan kävi, ja silloinkin keskustelut jäivät yleensä aika lyhyiksi. Ilmeisesti peruskoulussa minuun iskostunut ujous sai minut pidättyväiseksi myös aivan uudessa liveympäristössä, vaikka purkeissa ja netissä ei kontaktin ottaminen uusiin porukoihin tuottanutkaan vaikeuksia.
Eräänä päivänä pääkirjastosta lisää lukemista hakiessani näin sen ilmoitustaululla paikallisen Taekwon-Do-seuran ilmoituksen. Taistelulajien harrastaminen olisi jotain sellaista, mitä en ikimaailmassa olisi "nynnyn" roolissani tehnyt, joten päätin mennä seuran tilaisuuteen tutustumaan. Ehkä sen myötä saisin karistettua pois ne lieteveteläisyydet, jotka vaikeuttivat livekontaktien ottamista. Yritin vieläpä varta vasten etsiä itselleni niin epätyypillisiä tapahtumia kuin mahdollista. Kävin esimerkiksi helluntailaisten, lestadiolaisten, vapaapalokunnan ja erään mieskuoron tilaisuuksissa. Teosofien looshissakin olisi ollut kiva käydä, mutta se oli jo liian lähellä Lietevedellä Jyrin kanssa harrastamaamme okkultismia.
Elokuussa alkoikin sitten innolla odottamani lukio. Norssissa oli tietenkin ATK-luokassa kiinteä Internet-yhteys ja aina porukkaa irkkaamassa, irkin kotikaupungissa kun oltiin. Laitoin mieleeni irkkaajien naamat, jotta pystyisin keskittymään kaverisuhteiden rakentamisessa niihin, jotka eivät irkanneet.
Babylon 5 alkoi Suomen televisiossa samoihin aikoihin kuin koulu, joten halusin aivan ensimmäiseksi löytää ihmisiä, joiden kanssa pääsisin seuraamaan sitä, itsellänihän kun ei omaa televisiota ollut. Olikin melkoista trapetsitaiteilua löytää ihmisiä, jotka puhuivat B5:stä mutta kuitenkin mahdollisimman vähän tietokoneista tai irkistä! Lopulta päädyin hengaamaan parin roolipelejä ja fantasiakirjoja harrastavan tyypin kanssa sen jälkeen, kun olin varmistanut, ettei kukaan heistä ollut käynyt Abductioneilla. Pääsin katsomaan B5:tä tuossa seurueessa ja mukaan erääseen RuneQuest-peliporukkaankin.
Syyskuun alkupuolella huomasin, että joku oli jättänyt pari tuolia asuintaloni roskakatokseen. Hieman emmittyäni päätin viedä ne omaan soluasuntooni, joka oli tuolloin vielä aika tyhjillään etenkin huonekaluista. Samoihin aikoihin törmäsin ulkona kävellessäni hylättyyn polkupyörään, jonka myös vein pienen harkinnan jälkeen asuntooni ja kunnostin. Ennen lumien tuloa ehdinkin käydä pitkillä lenkeillä aika monissa Oulun eri kolkissa. Laitoin merkille kierrätyskeskuksen ja kaatopaikan, joista saattaisin hyvällä tuurilla löytää toimivia tietokoneen osia, joita pystyisin käyttämään kunhan oma kone tulisi taas ajankohtaiseksi. Rahaa minulla ei ollut kovinkaan paljoa, joten tuolla tavoin saattaisin päästä halvemmalla kuin Keltaisen Pörssin ja Fidonetin myynti-ilmoitusten kautta.
Kuukaudet menivät uutta elämää rakennellessa, mutta sitten minulla alkoi olla yhä suurempi ikävä CWU:ta ja irkkiä. Olisi ollut ihan hirveän mukava vähän elvistellä ATK-taidoilla, varsinkin kun luokalla oli muutama tyttökin, joihin niillä olisi saattanut tehdä vaikutuksen, mutta pidin pääni. Asetin kuitenkin sapatilleni loppupäivämäärän: uudenvuodenpäivästä 1998 alkaen minulla olisi taas lupa hakeutua vapaaehtoisesti tietotekniikan pariin.
Joulun ja uudenvuoden vietin äitini Arjan luona, joka asui nyt Pielaveden kirkonkylällä ja oli vuoden työttömänä oltuaan päässyt taas töihin luokanopettajaksi. Ennen muuttoani välimme olivat päässeet aikalailla tulehtumaan, mutta nyt ne olivat taas paljon lämpimämmät. Poissaolo oli selvästikin tehnyt hyvää.
Tammikuun toisena päivänä vuonna 1998 pyöräilin keskustaan, istahdin eräälle pääkirjaston tietokoneista ja otin ensimmäisen "vapaaehtoisen" yhteyteni kouluni shell-palvelimelle (norssi.oulu.fi). Päivä oli perjantai, ja kevätlukukausi alkoi vasta seuraavana maanantaina, joten lukion ATK-luokkaan en päässyt. Käynnistin kumminkin kirjastosta telnetin yli screenin ja sen sisään irc-clientin, ja yritin joinata #cwu:lle. Kanavalle oli kuitenkin laitettu salasana, mutta onneksi Jyri käytti edelleen samaa nickiä kuin aiemmin (drkstfr), joten kysäisin sitä häneltä.
En ehtinyt saada vastausta ennen käyttöaikani loppua, mutta kävin kuitenkin piipahtamassa #kukalla ja #freenetillä. Niin teinivonkaushelvettejä kuin ne kanavat edelleen olivatkin, niin liikutuksentunteeni muutamien tuttujen nickien näkemisestä oli suorastaan ylitsevuotava. Moikkasin erästä "juttu seuraa" vonkunutta tyttöä, ja heitin vielä perään ironian maksimoimiseksi yltiökliseisen "mitäs sulle?" -kysymyksen. Voi että kun se teki hyvää!
Illemmalla kävin kirjaston koneella uudestaan. Nyt olin saanut Jyriltä vastauksen ja pääsin #cwu:lle. Siinä vierähtikin sitten useampikin käyttövuoro, kun kertasin muille lieteveteläisille kokemuksiani ja utelin heidänkin kuulumisiaan. En kuitenkaan saanut irkkailun puitteissa mitenkään kauhean hyvin vastattua miksi-kysymykseen, joten seuraavana maanantaina naputtelin sitten tämän tekstin koulun ATK-luokassa suoraan kotihakemistoni public_html-alihakemistoon. Kerroin tiedoston URL-osoitteen #cwu:lla ja sain Mekalta takaisin vittuiluja, jotka eivät onneksi tuntuneet missään.
Jussi eli wArlord ei ollut paikalla ircissä, joten lähetin saman tekstin hänelle emailina. Tästä alkoikin sitten pitempikin email-kirjeenvaihto. Jussi sanoi ottaneensa itsekin etäisyyttä muihin CWU:laisiin, koska he kuulemma vain jauhavat paskaa ircissä nykyään, ja keskittyvänsä nyt omien koulukaveriensa rientoihin ja siinä sivussa Frontline BBS:ään ja sen aktiivikäyttäjiin. Ainoa toinen CWU:lainen, joka jaksoi enää aktiivimessuilla Frontlinessä oli Jyri, ja hänelläkin se oli ollut etenkin syksyllä aika satunnaisluontoista. Lupasin Jussille alustavasti, että hankin tulevaan koneeseeni modeemin, jotta pystyn sitten itsekin taas jatkamaan Frontlinen käyttöä.
Kaikki CWU:n irc-keskustelu ei kuitenkaan ollut aivan täyttä paskanjauhantaa, sillä kanavalla suunniteltiin kaikenlaisia mielenkiintoisia projekteja. Etenkin Jyri oli innoissaan Turussa huhtikuussa järjestettävästä demopartystä nimeltä The Alternative Party, jonka kompoihin saisi osallistua kaikilla muilla koneilla paitsi nykyaikaisella PC:llä tai Amigalla.
Tämä kuulosti varsin mielenkiintoiselta kokeilulta, mutta Meka oli arvatenkin koko idean suhteen skeptinen (niinkuin on yleensä käynyt kaikkien oikeasti hyvien ideoiden kohdalla). Hän muisti tuoda moneen kertaan esiin sen, että Alternativet ovat samaan aikaan Norjan The Gatheringien kanssa, joten sinne menevät "vain lamerit". Hohhoijaa. En kyllä tiedä, olisiko minulla nyt rahkeita lähteä millekään demopartyille vielä keväällä, sillä vierailun myötä saattaisi elämääni hyökätä takaisin kaikenlaisia traumoja, mutta lupasin olla ainakin hengessä mukana.
««- · CWU MEMOiRS 0x95 · nExT cHApTeR -»»