««- · CWU MEMOiRS 0x90 · -»»
========================================================================== 0x90 - Kuopio - dArK sTuFfEr - 1997-08 - 194 lines ==========================================================================
Perustimme C00LeS WaReZ UNiONin kesällä 1994 ennen kuin aloitimme peruskoulun yläasteen. Kesällä 1997 peruskouluopintomme olivat päättyneet, ja hajaannuimme ympäri Suomea jatko-opintoihin: mR.mEgAsTuFf Helsinkiin, myXTer Ouluun, wArlord Kiuruvedelle, Othra Lapinlahdelle, DaRK FuCKeR ja MoTHeR FucKeR Iisalmeen, ja allekirjoittanut eli dArK sTuFfEr Kuopioon.
Muuttokuormani siirrettiin Lietevedeltä Kuopioon isäni Taiston vuokraamassa peräkärryssä. Samalla kulki myös Othran kuorma Lapinlahdelle. Soluasuntoni sijaitsi kerrostalon kahdeksannessa kerroksessa, mutta onneksi saimme valtaosan tavaroistani siirrettyä hissillä. Ainoastaan Heteka-sänkyni jouduimme kantamaan porraskäytävän kautta.
Taiston ja Othran poistuttua jäin yksin istumaan sängyn kulmalle. Sillä hetkellä koin melko kirjavan tunneyhdistelmän, johon kuului uutuudenviehätystä, jännitystä ja inspiroituneisuutta, mutta myös epävarmuutta. Halitsevin järkiperäinen vaikutelma oli se, että aivan uusi luku olisi alkanut elämässäni: nyt minulla oli ensimmäistä kertaa oma huone, peräti lukollinen sellainen, enkä olisi vastuussa elämästäni muille kuin itselleni. Mitä kaikkia uusia okkultistisia mahdollisuuksia tämä muutos minulle avaisikaan!
Hetekan lisäksi lopullista sijoittamistaan odottivat pieni pöytä, pöytälamppu sekä 386-pohjainen PC-tietokone VGA-näyttöineen. Pahvilaatikoissa oli lisäksi kolme muuta tietokonetta (Amiga 1200, Commodore 64 ja Sony HB-75P MSX), niiden näytöksi soveltuva mustavalkoinen matkatelevisio, sekä jonkin verran oleelliseksi katsomaani kirjallisuutta, muutamia vaatteita ja taloustarvikkeita. Tavaroiden järjestely sai kuitenkin odottaa, koska eräs toinen seikka uudessa elämäntilanteessani kiehtoi minua huomattavasti enemmän.
Olin muuttanut kaupunkiin, Kuopioon, jonka asukasluku oli Lieteveteen nähden monikymmenkertainen. Todennäköisesti Kuopiossa odotti minua siis myös monikymmenkertainen määrä tutkittavia paikkoja ja salaisuuksia. Lietevedellä ei ollut esimerkiksi ainoatakaan kirjakauppaa okkultistisista saladivareista puhumattakaan, mutta Kuopiossa niitäkin oli varmasti kymmenittäin. Kuten myös esoteerisia salaseuroja, avaruustopologisesti anomaalisia kadunristeyksiä, bordelleja, topless-baareja, geeniteknologisia tutkimuslaboratorioita, maanalaisia käytäväverkostoja, ja ihmisiksi inkarnoituneita henki- ja avaruusolentoja kokoontumispaikkoineen.
Olin pakahtua innostuksesta jo nähdessäni asuintaloni ensimmäistä kertaa ulkoapäin. Talo oli Särkiniemen kaupunginosassa sijaitseva 11-kerroksinen kerrostalo, jossa oli ikkunoita enemmän kuin koko Hautataipaleen kylässä asukkaita, ja jokaisen takana oletettavasti kokonainen joukko mysteereitä. Ja koska kaupungissa olisi satoja tällaisia kerrostaloja, koin ehdottoman tarpeelliseksi tutkia kaupunki perinpohjaisesti. Kuopio oli mielessäni yhtä salaperäinen kuin Lovecraftin tarinoiden Arkham.
Heti seuraavana maanantaina kävinkin keskustassa hankkimassa itselleni Kuopion kaupungin kartan, korostustussin ja muistivihkon. Korostustussilla merkitsisin karttaan paikat, joissa olen vieraillut, ja vihkoon kirjoittaisin muistiinpanot etenkin erityisen esoteerisilta vaikuttavista kohteista. Käytin koko loppuvuorokauden tutkiakseni kaikki keskustan ruutukaava-alueen kadut. Polkupyörä nopeutti operaatiota huomattavasti. Nälän yllättäessä söin S-marketista ostamaani ruislimppua viipaloimattomana ja voitelemattomana. Seuraavana päivänä oli tutkimuskohteenani uusi kotikaupunginosani Särkiniemi ja osa sitä ympäröivistä alueista.
Kuopio ei toki ollut minulle mikään uusi kaupunki, olinhan viettänyt siellä aikaa useampana kesänä. Virallisena kaupungin asukkaana oleminen asetti minulle kuitenkin täysin erilaiset mahdollisuudet ja velvollisuudet kuin maalaisturistin rooli. Ero on sama kuin se, jonka koin Commodore 64:n saatuani: kaverien luona olin saanut laitteesta varsin pintapuolisen ja ylimalkaisen kuvan (pääasiassa pelien kautta), mutta mahdollisuus omaehtoiseen, ajallisesti rajattomaan tutkimustyöhön avasi minulle sen todellisen esoteerisen olemuksen. Tuskin siis maltoin odottaa, että pääsisin selvittämään Kuopiolle ominaiset bugit, rasteritemput ja anomaaliset poikkeustilat.
Jo muutaman päivän sisällä huomasin ikävöiväni aiemminmainitsemaani Othraa, joka oli tuolloinen tyttöystäväni. Halusin hänetkin tutkimaan kanssani mystiikkaa ja okkultismia tihkuvaa Kuopiota. Mutta kuinka välittäisin toiveeni hänelle? Othralla ei ollut käytettävissään tietokonetta yhteydenpitoa varten, eikä meillä myöskään ollut erotessamme tiedossa uusien asuntojemme puhelinnumeroita, pelkät katuosoitteet. Kuopiolaisuuteni viidentenä päivänä päädyin lopulta kirjepostin eli snailmailin hyödyntämiseen.
Kirjoitin kirjeen yliopiston aulassa VT320-päätteen ääressä vi-tekstieditorilla, minkä jälkeen kopioin sen käsin paperille. Paikka oli tullut minulle tutuksi jo aiemmillani Kuopion-vierailuillani, sillä olin onnistunut hankkimaan itselleni käyttäjätunnuksen yliopiston Messi-nimiselle IBM RS/6000-palvelimelle, jopa kahtena peräkkäisenä lukuvuonna. "Etukäteen tutustuminen yliopiston tietojärjestelmiin" oli BBS-piireissä käyttäjältä toiselle levitetty "loitsu", jonka kirjoittaminen anomuslomakkeeseen oli todettu toimivaksi keinoksi saada anomus hyväksyttyä.
VT320:n ääressä työskentely oli minulle mieluiusaa, sillä pystyin kirjoittamisen lomassa olemaan rajattomassa yhteydessä Internetiin, etenkin IRC:hen, vailla jatkuvaa huolta puhelinyhteyden minuuttitaksasta. Olin suoraan sanottuna jo kaivannut tätä luovan työskentelyn muotoa sen jälkeen, kun Lieteveden kunnan väkivaltamonopoli oli julistanut kotikyläämme rakentamamme CWUnet 2.0 -verkon laittomaksi ja lakkauttanut sen.
Illalla noin kello 19:00 sain kirjeen vihdoinkin kirjoitettua, puhtaaksikirjoitettua antikristillisellä fraktuurakäsialallani ja suljettua postimerkilliseen kirjekuoreen. Pudotin kirjeen yliopistolla sijainneeseen postilaatikkoon, ja palasin polkupyörällä soluasunnolleni. Perillä huomasin kuitenkin suureksi hämmästyksekseni ja ilokseni, että Othra oli saapunut paikalle. Hän oli matkustanut Kuopioon jo useita tunteja aiemmin ja odotti minua nyt rappukäytävässä solun ulko-oven edessä kirjaa lukien.
Pikaisimmat kuulumiset ja hellyydenosoitukset vaihdettuamme siirryimme kiireesti sisätiloihin harrastamaan ns. jälleennäkemisseksiä, mikä jatkui noin puoleenyöhön asti. En aio mennä session kuvailussani enempiin yksityiskohtiin, mutta mainittakoon solussa olleen varsin monipuoliset mahdollisuudet esimerkiksi erilaisten tasojen käyttöön johtuen siitä, että solun kahdessa muussa huoneessa ei vielä heinäkuussa ollut asukkaita.
Vietimme lähes koko lopun kesälomamme yhdessä, enimmäkseen Kuopiossa. Vierailimme kyllä myös Othran luona Lapinlahdella, mutta pienenä paikkakuntana se ei ollut meille lainkaan niin inspiroiva kuin Kuopio. Viikkojen kuluessa Kuopion maaginen aura kuitenkin vähitellen hälveni, ja monet paikat alkoivat näyttää arkipäiväisen tavallisilta ja useimmat ihmiset liukuhihnalta tuotetuilta statisteilta. Othra oli sitä mieltä, että kaupunkilaisetkin ovat kyllä yhtä persoonallisia kuin maalaisetkin, mutta omasta mielestäni useimmilla heistä ei ollut edes varsinaisesti sielua.
Uusi Arkham löytyi kuitenkin kulinarismista. Olin toki valmistanut ruokaa aiemminkin, olinhan valinnut kotitalouden valinnaisaineeksenikin, mutta Othran kanssa kokkailuharrastus sai aivan uudet mittasuhteet. Kokeilumme eri ainesten ja prosessien kanssa oli miltei alkemialuonteista. Edistymistämme tosin hidasti huomattavasti se, ettei ruoanlaitosta ollut saatavilla minkäänlaista tiukan systemaattista oppijärjestelmää, jonka aksiomatiikkaa olisin pystynyt matemaattisluonteisesti analysoimaan. Meidän piti siis omien kokeidemme lomassa luoda myös aivan uusi alkemistisen teorian osa-alue.
Ruoan valmistumista odotellessamme ja yleisestikin asunnollani oleskellessamme käytin aikaa myös BBS-järjestelmäni toimintakuntoon palauttamiseen. Vaikka Decrepitude olikin kärsinyt kävijäkadoista joulukuun jälkeen, oli se edelleen ollut 017-alueen merkittävin okkulttismipainotteinen purkki. Asunnossa oli puhelinliittymä jo valmiina, joten toimenpidesarja oli suhteellisen ongelmaton. Solun jokaisessa asuinhuoneessa oli puhelinpistoke, ja sain omani käyttöön neuvoteltuani asiasta Kuopion Opiskelija-asunnot ry:n kanssa.
Kiuruvedelle muuttanut wArlord oli saanut oman Frontline BBS:nsä toimintaan jo ennen minua. Tämä BBS, joka oli myös WHQ-purkkimme, oli ollut noin kuukauden ajan poissa toiminnasta, ja wArlordille oli erityisen tärkeää saada se palautettua aktiivikäyttöön. Pyrin myös itse elvyttämään purkin keskustelualueita, mutta viestien kirjoittamiseen tuntui olevan käytettävissä huomattavan vähän siihen soveltuvaa aikaa.
Silloin harvoin, kun Othra oli poissa ja olisin pystynyt keskittymään viestien kirjoittamiseen koko sydämelläni, käytin suurimman osan ajastani aiemminmainitsemillani yliopiston VT-päätteillä. Vaikka päätteet olisivat sinänsä soveltuneet erinomaisesti BBS-viestien lukemiseen ja kirjoittamiseen, törmäsin sitä yrittäessäni moniin teknisiin hankaluuksiin.
Ensiksikin Frontlinestä imuroitu QWK-paketti oli saatava siirrettyä Unix-kotihakemistooni. Asunnoltani yliopiston soittosarjaan soittaminen olisi ollut helpoin ratkaisu, mutta se olisi ollut puhelinlaskun vuoksi typerää. Parempi kopioida tiedosto disketille ja suorittaa kopiointi yliopistolla.
Yliopiston ainoat korppuasemalliset koneet, joihin pääsin helposti käsiksi, olivat kirjastossa sijainneita PC:itä. Näiden PC:iden käyttöjärjestelmänä oli kuitenkin MS-DOS, jolle ei ollut saatavilla tietoturvallista tiedostonsiirtoratkaisua vaan pelkkä FTP. En missään nimessä suostuisi syöttämään Unix-salasanaani FTP:n tai Telnetin ylitse. Jouduin siis asentamaan Messiin oman väliaikaisen FTP-palvelimen pelkkää QWK-pakettien siirtoa varten.
Seuraava ongelmani olikin, ettei käytettävissäni ollut minkäänlaista tyydyttävää QWK-lukuohjelmaa. Linuxilla käyttämäni SkyReader ja jmr eivät suostuneet kovinkaan helposti yhteistyöhön AIX:n kanssa, eikä ohjelman ajo Linux-palvelimelta ssh-yhteyden yli tuottanut sekään tyydyttävää tulosta. Bluewave-tyyppiset käyttöliittymät runsaine ikkunoineen ja highlight-kursoreineen olivat nimittäin melko sietämättömiä käyttää aulapäätteiden 9600 bitin sekuntinopeudella. Nyyssinlukuohjelmat sentään oli suunniteltu nopeiksi käyttää päätteillä, miksi siis QWK-lukimien tekijät olivat välttämättä halunneet sortua anteeksiantamattomaan DOS-peeloiluun? Lopulta päädyin dumppaamaan QWK-pakettien sisällöt tekstitiedostoiksi, jotka luin tekstieditorilla.
IRC-kanavamme #cwu oli kesällä melkoisen hiljainen, olihan sieltä potkittu kaikki gruuppiin kuulumattomat jo aikoja sitten. Kanavan keskustelu tuntui koostuvan enimmäkseen allekirjoittaneen ja mR.mEgAsTuFfin kahdenkeskisestä kuulumistenvaihtelusta. Useinkaan emme kuitenkaan istuneet päätteiden ääressä samaan aikaan, joten yhteydenpitomme koostui pitkistä monologeista. Silloin tällöin kanavalle päätyivät kuulumisiaan kertomaan myös DaRK FuCKeR ja wArlord, mutta Ouluun muuttaneesta myXTeristä ei kuulunut mitään. Annan kuitenkin mR.mEgAsTuFfin kertoa kuulumisistaan seuraavaksi, koska hänen kertomuksensa olivat ehkä häkellyttävimmät.
««- · CWU MEMOiRS 0x90 · nExT cHApTeR -»»