Graafisia käyttöliittymiä on ollut markkinoilla jo yli kolmekymmentä vuotta, ja huomattava osa niistä on ollut luotaantyöntävän rumia. Esittelemme tässä jutussa kuvitteellisen käyttöjärjestelmän, HorrorOS:n, joka kokoaa yhteen kunkin vuosikymmenen kammottavimmat päähänpistot.
Ennen ikkunointia
HorrorOS sai alkunsa HRS-80-nimisen kotitietokoneen ROM-ohjelmistona. Käyttöliittymänä toimi tällöin BASIC-tulkki, jota kovin monet tosin eivät käyttäneet muuhun kuin pelien ja muiden ohjelmien lataamiseen kasetilta tai levykkeeltä. Latauskäskyt olivat monimutkaisia, mutta ennen pitkää käyttäjät oppivat ne ulkoa ja onnistuivat jopa kirjoittamaan ne lähes joka kerta virheettömästi.
HRS-80:n myyntivalttina olivat värit, joita sai näkyviin peräti kahdeksan samanaikaisesti. Tämän vuoksi koneen piti esitellä kaikki nämä värit jo käynnistysvaiheessa.
Ohjelmoijat pitivät fonttisuunnittelua sen verran likaisena touhuna, että he jakoivat sen mieluusti tasan keskenään. Tästä syystä HRS-80:n ROM-merkit eivät olleet keskenään kovin yhtenäisiä.
Inspiraationlähteet: TI-99/4A, Commodore 64, ZX Spectrum.
1980-luku
1980-luvun jälkipuoliskolla jokaiselle mikrotietokoneelle piti olla tarjolla graafinen käyttöliittymä, jotta se myisi paremmin. Niinpä Horror-yhtiötkin ymppäsivät laitteidensa mukaan oman ikkunointiohjelmiston.
HorrorDesk 1.0 oli hyvin virhealtis, eikä sillä tehnyt juuri mitään. Pääasia kuitenkin oli, että se näytti etenkin värikkyytensä ansiosta komeammalta kuin kilpailijansa. Värit myös ainakin yritettiin valita siten, että ne erottuisivat toisistaan mahdollisimman selvästi huonoillakin väritelevisioilla.
Jotta työpöytäympäristön sovellukset olisivat vaikuttaneet yhtenäiseltä kokonaisuudelta, oli ne nimetty yhtenäisesti: !PAINT, !WRITE, !TRASH.
Koska graafinen käyttöliittymä oli vielä kovin tuore keksintö, ei esimerkiksi vierityspalkkien toimintaperiaate ollut vielä täysin vakiintunut. Tapana ei myöskään ollut palkata graafisia suunnittelijoita tekemään kuvakkeita tai fontteja, vaan ohjelmoijat piirsivät ne edelleen itse.
Inspiraationlähteet: Xerox Star, Workbench, TOS/GEM, Deskmate, ArthurOS ja kaikki MS-DOSin päällä pyörineet.
1990-luku
HorrorOS 96 teki lukuisia rohkeita uudistuksia, joilla pyrittiin saamaan entistä laajemmat massat tekniikan käyttäjiksi. Käyttöjärjestelmän logossa oli tietokonepelkoa hälventämässä hauska hymyilevä pallo peräti kolmeen kertaan. Myös kuivan asiallisista fonteista oltiin siirrytty iloisen sarjakuvamaiseen kirjasimeen. Käyttöä helpottamaan ja piristämään lanseerattiin sympaattinen klemmariukko, joka tarjoutui kokeilemaan yhdessä käyttäjän kanssa uusia ja jännittäviä asioita.
”Ysikutosen” mukana tuli myös huippunykyaikainen HorrorScope-selainohjelma, joka tuki värikkäitä taustakuvia, vilkkuvia tekstejä, midi-taustamusiikkia ja monenlaisia animaatioita. Koska WWW-sivujen tekijät hyödynsivät näitä uusia ominaisuuksia loppumattomalla innolla, oli paljon puhutun Internet-surffaamisen kokeileminen nyt entistäkin pirteämpää.
Perheiden joululahjatietokoneissa oli 1990-luvulla jo sen verran muistia ja tehoa, että suurimman osan valikkoteksteistä saattoi korvata helppotajuisilla animoiduilla kuvakkeilla. Ruudulla piti muutenkin olla jatkuvasti vähintään yksi animoitu elementti, jotta käyttäjän ei tarvitsisi pelätä koneen kaatuneen.
Inspiraationlähteet: Windows (etenkin Hot Dog -väriteemalla), Microsoft Bob, OS/2, MacOS, Geoworks Ensemble, CDE, OpenWindows ja suurin osa vuosikymmenen keskivaiheen WWW-sivuista.
2000-luku
Graafiset käyttöliittymät olivat vuosituhannen vaihduttua jo sen verran arkipäiväisiä, että Horror-konserni panosti toden teolla erottuakseen kilpailijoistaan. Laatikkomaiset ikkunat muutettiin vapaasti piirretyn oloisiksi muodoiksi, tutut käyttöliittymäkomponentit vaihdettiin viihde-elektroniikkaa muistuttaviksi nappuloiksi ja kaikesta mahdollisesta tehtiin läpikuultavaa. Aikansa eläneestä yhtenäisyysajattelusta luovuttiin, ja jokaisen ohjelman käyttökokemus suunniteltiin täysin erilaiseksi. HorrorOS XD -käyttöjärjestelmän iskulause olikin ”think different”.
Koska 2000-luvun koneissa oli muistia ja grafiikkavääntöä jo yllin kyllin, voitiin näyttävyyttä tehostaa erilaisilla valo- ja 3D-tempuilla. Menneiden vuosikymmenten pikselipiirretyt kuvakkeet korvattiin aidoilla, isokokoisilla valokuvilla, jotka zoomasivat kauniin pehmeästi aina kun kursori vietiin niiden päälle.
”Äksdee” integroitui saumattomasti Web 2.0 -palvelujen kanssa: kaikki tietokoneella tehdyt asiat pystyi jakamaan automaattisesti kavereilleen. Monet asiat tapahtuivat muutenkin automaattisesti ilman, että käyttäjän tarvitsi (tai oli edes mahdollista) vaikuttaa niihin mitenkään. DRM- ja valvontatekniikan edelläkävijänä Horror-konserni pyrki myös varmistamaan, ettei sen tuotteita käytetty rikollisiin tarkoituksiin.
Inspiraationlähteet: MacOS X, Windows XP, Windows Vista.
Yhteenveto
Vaikka käyttöliittymärumuus onkin päällisin puolin muuttunut paljon vuosikymmenten mittaan, on suuri osa siitä aina kummunnut teknisestä ylisuorittamisesta. Jos värejä on paljon, niitä käytetään paljon. Jos laitteessa on 3D-näyttö, täytetään joka kolo syvyysvaikutelmalla. Kaikkia tarjolla olevia uusia ja hienoja grafiikkamahdollisuuksia pitää ylikäyttää sen verran törkeästi, ettei niiden olemassaolo jää kenellekään epäselväksi.
Luonteeltaan vähemmän tekninen rumuus on sen sijaan muuttunut lähtökohdiltaankin toisenlaiseksi. Siinä missä 80-luvun insinöörit ja ohjelmoijat töksäyttelivät pikseleitä paikoilleen vailla minkäänlaista visuaalista silmää, on tämän vuosituhannen rumuus paljon laskelmoivampaa. Nykyään mainosgrafiikan asiantuntijat arvioivat tarkkaan, kuinka paljon kiiltoa ja kuultoa mihinkin nurkkaan laittaa, jotta lopputulos näyttäisi kuluttajan silmään riittävän tuoreelta riittävän pitkään.
Niille, jotka haluavat välttää käyttöliittymärumuuden sudenkuopat, voi siis hyvin suositella hillittyjä ja jopa vanhanaikaisia ratkaisuja: jos jokin on näyttänyt kohtuullisen hyvältä kymmenen vuotta, se todennäköisesti näyttää siltä toisetkin kymmenen vuotta. Uudenaikaisuuden pitäminen itsetarkoituksena sen sijaan pönkittää kertakäyttöestetiikkaa. Rumuus korvataan toisenlaisella rumuudella parin vuoden välein – juuri ennen kuin suuri yleisö oppii tuhahtelemaan sille.
Lopuksi esimerkki käyttöliittymäulkoasusta, joka on kestänyt aikaa poikkeuksellisen hyvin. Alkuperäisen Apple Macintoshin käyttöjärjestelmä, System, eroaa monista muista 80-luvun ohjelmistoista. Sitä oli nimittäin suunnittelemassa joku, jolla oli graafista silmää. Kuviot ovat yksinkertaisen selkeitä ja kikkailut hillittyjä. Pikseliportaikot vältetään pitämällä kaikki vinoviivat 45-asteisina ja useimmat kulmanpyöristykset yhden pikselin poistoina. Erityisesti valikoissa käytetty Chicago-fontti osoittaa, kuinka pikseligrafiikan rajoitteita voi käyttää myös muotoa-antavina suunnittelun lähtökohtina.
Mielenkiintoisena 80-luvun Macintoshin yksityiskohtana mainittakoon hiiren nuoli, joka on hämmästyttävän samanlainen kuin nykyisissä käyttöjärjestelmissä. Muoto oli ilmeisesti niin hyvä ja oikeaan osunut, ettei kukaan ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt parempaa. Jos käyttöliittymät siis haluttaisiin suunnitella pysyvän kauniiksi ulkomuodoltaan, pyrittäisiin niiden suunnittelussa varmastikin tällaisiin ajattomiin, vuosikymmenestä toiseen toimiviin ratkaisuihin. Mutta koska maailmamme realiteetit ovat sellaiset kuin ovat, joudumme luultavasti myötähäpeilemään käyttöliittymien rumuutta vielä kymmenien vuosien ajan.
Teksti: Ville-Matias Heikkilä