««- · CWU MEMOiRS 0xB1 · -»»
========================================================================== 0xB1 - Vantaa - dArK sTuFfEr [ZO-CFU-Y2K] - 2006-01 - 370 lines ==========================================================================
Olen Jyri Kuusinen eli dArK sTuFfEr kautta Fire Raisers, kotoisin rinnakkaistodellisuudesta joka koki Y2K-katastrofin. Siirryin keväällä 2000 Pirttimäen anomaalisen vyöhykkeen kautta toiseen rinnakkaismaailmaan, jossa katastrofia ei tapahtunut. Asun Vantaalla samassa yksityisessä vuokrayksiössä jossa tämän todellisuuden vastinparini asui ennen vankilaan pääsemistään. Kaikki CWU:laiset kuten myös mINDeAGLE ja Oona ovat jo tietoisia olemassaolostani, mutta ehkä minun on paras kertoa tarinani alusta alkaen.
Se rinnakkaistodellisuus, jossa synnyin, oli paljolti samanlainen kuin tämäkin. Samat ihmiset, samat kylät, samat tietokonemerkit. Mutta yksi keskeinen ero oli, että sain jouluna 1988 vanhemmiltani lahjaksi Spectrum 128:n enkä Sonyn MSX:ää. Sekin oli toki pettymys, koska olin toivonut C64:ää, mutta oleellista oli, että myös Sampalla oli Spectrum 128. Näin pystyimme paremmin yhdessä vastustamaan C64-käyttäjiä, jotka kiusasivat meitä. Ja kun he perustivat Mikan johdolla "gruupin" nimeltä Listajengi, minä ja Samppa perustimme oman nimeltä SuperSoft.
Seiskaluokalla meillä oli jo molemmilla PC:t, ja aloimme havitella SuperSoftiin kirkonkylän PC-käyttäjiä, kuten Mikkoa ja Jania (Kimmo ja Mikael sen sijaan menivät CWU:hun). Samana syksynä SS myös vaihtoi "lapsellisen" nimensä FR:ksi eli Fire Raisers. Mikko, joka oli ahkera piraattipurkkien käyttäjä, aloitti FR:n nimissä modeemitreidauskilpailun Mikaa vastaan. Mika sai sitten COP-amigagruupilta "darkboxin" jolla välttää isot puhelinlaskut, mutta me FR:ssä huomasimme tämän ja käskimme Mikkoa luovuttamaan kilpailun. Näin hänen ei tarvinnut myydä konettaan pois puhelinlaskun maksamiseksi, ja hän pystyi jatkamaan skeneaktiviteetteja kanssamme.
Kevättalvella COP valitsi seuraajakseen CWU:n, koska CWU:ssa oli myös Amiga-käyttäjiä toisin kuin FR:ssä. Kassusta tehtiin gruupin pääokkultisti, ja mINDeAGLEn antaman erityiskoulutuksen myötä hän rupesi puhumaan kirjakieltä. Minä taas aloin kehittää FR:n nimissä omaa Spectrum/PC-pohjaista okkultismiani vastineeksi CWU:n C64/Amiga-okkultismille, joten minusta tuli sen myötä Kassun pahin kilpailija ja vihollinen.
En tarkkaan tiedä miksi, mutta Mika oli isäpuolensa Reijon kanssa paljon paremmissa väleissä kuin tässä katastrofittomassa aikalinjassa. Reijo ei estänyt Mikaa lähtemästä demopartyille, joten sekä CWU:n että FR:n demopartyura alkoi vuoden 1995 Abductioneista. Pärjäsimme itse asiassa kompoissa paremmin kuin CWU, mikä ärsytti Mikaa, mutta syksyyn mennessä asiat olivat kehittyneet siihen pisteeseen, että päätimme lopettaa gruuppisodan ja yhdistää voimamme. Meillä olisi yhdessä paremmat mahdollisuudet menestyä muiden paikkakuntien gruuppeja vastaan kuin erikseen.
Yhteisen gruupin nimeksi tuli CWFRU, eli "C00LeS WaReZ & Fire Raisers Union", mutta aika pian lyhensimme sen CFU:ksi. Suuri yhdistymisjuhla oli Markkasten autiotalolla, jossa joimme myös kärpässienikiljua, ja Metsäpukki ilmestyi meille pyhittämään asemamme Lieteveden ikiaikaisessa tietäjäjatkumossa. CFU:ssa oli vain lieteveteläisiä, eli Teemu, Marko ja Heidi eivät koskaan edes käyneet Lietevedellä.
Tämän jälkeen suurin osa tapahtumista eteni kuten katastrofittomassa todellisuudessa, paitsi että Samppa ei liittynyt Wampiresiin vaikka Heidi jättikin hänet, ja Markon sijaan meiltä paloittelusurmattiin Jani. Meillä oli kuitenkin aivan samalla tavoin suuri henkitaistelu Wampiresia vastaan Abduilla, ja loppuvuodesta järjestimme epäonnisen Generation'96-partyn. Kesällä 1997 kävimme Pirttimäen anomaalisella vyöhykkeellä COP- ja CGK-memberien kanssa, minkä jälkeen muutimme omille tahoillemme. Minä muutin Kuopioon, Oona Lapinlahdelle, Samppa Ouluun, ja niinpoispäin.
Gruuppi alkoi rakoilla vuonna 1998, kun tein Sampan ja muutaman muun kanssa Alternative Partyille Spectrum-demon, jonka julkaisimme FR:n nimellä. CFU:n nimissä olisi ollut aivan sopimatonta julkaista mitään "häviäjäkoneiden paskaa". Mikan synttärien jälkeen vuonna 1999 gruuppi hajosikin sitten uudelleen CWU:ksi ja FR:ksi. Vaikka Samppa jäikin Suomeen, niin FR:n projektit jäivät pahasti kesken, koska pian tapahtui katastrofi, joka tuhosi koko vallinneen maailmanjärjestyksen.
Vuodenvaihteessa 2000 toteutui siis se pahin mahdollinen skenaario, jota ylipäätään kukaan osasi pelätä. Ilmeisestikin jonkin tutkajärjestelmän bugaamisen takia yksi ydinasevalloista laukaisi ohjuksensa, ja toiset vastasivat sitten hyökkäykseen. Mitään hälytyksiä ei näistä lähtenyt liikkeelle, sillä sähkö- ja viestintäverkot olivat kaatuneet. Eli vaikkei ydinohjuksia olisikaan saatu niskaan, niin bensaa ei olisi saatu huoltoasemille eikä ruokatoimituksia kauppoihin, koska kaikki logistiikkaan ja rahaan liittyvä automatiikka olisi ollut kaatunut samalla kun viestintäverkotkin.
Olin tehnyt itselleni valmiiksi bunkkerin Neulamäelle, kuten vastinparinikin oli tehnyt. Kaivauduin bunkkerista ulos viikon kuluttua uudenvuodenaatosta ja aloin tutkia lähiseutuja. Yliopistolle oli muodostunut jonkinlainen henkiinjääneiden keskittymä. Kylmähän siellä oli, koska keskuslämmitys ei toiminut, ja lämmittely tapahtui nuotion ääressä johon ei saatu riittävästi puuta tai muutakaan, mutta tilat soveltuivat silti hätämajoitukseen. Ja lähellä oli Prisma, jonka hyllyiltä sai ruokaa, peittoja, makuupusseja ja taskulamppuja. Kukaan ei edes yrittänyt laskuttaa ketään. Eila-niminen tyyppi (kait joku professori lääketieteen laitokselta) organisoi väsymättä ruokien ja tarvikkeiden oikeudenmukaista jakelua.
Kukaan tapaamani ei ollut kuullut yhdestäkään hamstraajasta. Nähtävästi ihmiset olivat menneet jonkinlaiseen kollektiiviseen selviytymismoodiin, jossa kaikki auttoivat toisiaan ja ratkaisivat vastaantulevia ongelmia yhdessä ilman minkäänlaista oman edun maksimointia. Mutta kestäisiköhän kollektiivinen moodi kuinka kauan ennen kuin alkaisivat pyssyt paukkua?
Ihmisille suositeltiin matkustamista maaseudulle paikkoihin, joissa olisi puulämmitys ja polttopuita. Ja varsinkin jos joku halusi kauempana asuvien sukulaistensa luokse, niin sinne oli hyvä lähteä niin pian kuin mahdollista ennen kuin tiet tukkeutuisivat auraamattomasta lumesta. Jotkut halusivat Kotkankallion luoliin, koska maan sisässä olisi ehkä vähemmän kylmä, mutta heitä varoitettiin, että luolissa ei luultavasti olisi toimivaa ilmanvaihtoa, koska sähköverkkoa ei enää ollut.
Ydinräjähdysten sähkömagneettiset pulssit olivat tuhonneet monien uudempien ja hienompien autojen elektroniikan, mutta esim. Ladat ja vanhemmat kuorma-autot ja bussit enimmäkseen toimivat. Tällaisia ajettiinkin sitten yliopiston pihaan keräämään evakuoitavia. Myös jokunen VR:n dieselveturi oli kuulemma saatu liikkeelle, mutta junia jouduttiin ajamaan hitaasti, koska kaikki turvajärjestelmät piti kytkeä pois päältä, eikä mitään keinoa sopia raiteiden käytöstä ollut.
Useimmat kyydit suuntautuivat etelään päin tai vitostietä pohjoiseen, mutta päätin itse nousta ensimmäiseen kyytiin, joka veisi minut lähelle Hautataipaletta. Vanhempani Tarja ja Taisto eivät olleet muuttaneet pois Hautataipaleelta toisin kuin tässä todellisuudessa, ja lisäksi tunsin useimmat muutkin kylään jääneet aikuiset edes jollain tavoin.
Sisu-merkkisen kuorma-auton avolava oli kylmä, mutta matkustajat saivat lämpöä toisistaan. Aina ennen etapin alkua sovittiin seuraavat pysähdyspaikat, joita olivat etenkin kirkonkylät ja muut taajamat, mutta jotkut halusivat jäädä matkan varrelle myös aivan tiettyihin tienhaaroihin. Tutustuin matkan aikana erääseen biotekniikan opiskelijaan nimeltä Anne, joka vakavasti harkitsi lähtevänsä mukaani Lietevedelle. Hän kuitenkin lopulta päätti jatkaa matkaansa vanhempiensa luokse Pyhäjärvelle. Opettelimme toistemme vanhempien osoitteet ulkoa ja lupasimme etsiä toisemme joskus myöhemmin, jos vain suinkin pysymme elossa.
En päässyt suoraan Hautataipaleelle, mutta yövyin Pielaveden kirkossa monien muiden Pielavedelle jääneiden kanssa, koska oli jo melkoisen pimeä. Aamulla läksin kävelemään Hautataipaletta päin. Pääsin sinne yllättävän nopeasti, sillä vaikka näin tiellä ensimmäisen auton vasta tunnin päästä, niin kuski pysäytti sen ja tarjosi kyytiä. Olisipa liftaus ollut ennen katastrofia näin helppoa! Noin kolmikymppiset matkaajat olivat matkalla Siilinjärveltä kotiseudulleen Vääräpäälle eivätkä tienneet alueen kuulumisista sen enempää kuin minäkään.
Perille päästyäni löysin Tarjan ja Taiston kuolleina. Kannoin heidän ruumiinsa hankeen, peitin ne lumella, ja pidin pienen suruhetken ennen kuin aloin lämmittää leivinuunia. Jääkaapissa oli mm. perunaa, pekonia ja voita, ja pakastimessa ainakin marjoja ja sieniä, joten sain syötyä aika hyvin. Siirsin loput pakasteet ulos ja jääkaappitavarat ulkoeteiseen ja kellariin.
Heti seuraavana yönä satoi paljon lunta, joka tukki tiet, mutta onneksi löysin sukset ja sopivat monot. Huomasin hiihtäessäni muistelevani enemmän PC:n Midwinteriä kuin Winter Gamesia, koska Midwinterissä hiihdettiin pitkiä matkoja umpihangessa vaarallisen maaston läpi paikkoihin, joissa oli radiolähettimien kaltaisia fasiliteetteja. Päätin tästä inspiroituneena suunnata Höttövaaraa kohti.
Höttövaarassa Osmon torpassa ei näkynyt ketään, vaikka kuplavolkkari oli pihassa. Tutkin Osmon radiolaitteita, mutta ainoat verkkovirrasta riippumattomat olivat samanlaisia patterikäyttöisiä matkaradioita joita olin kopeloinut jo aiemmin. Palasin pian takaisin, koska en löytänyt ruokaakaan. Vasta myöhemmin tajusin, että kuplassa olisi ehkä ollut akkukäyttöinen lähetin.
Myöhemmin kävin Lahnalassa ja näin Ritun. Selvisi, että Ritu oli muutamaa päivää aiemmin löytänyt Osmon kuolleena ja haudannut hänet (ja myös tyhjentänyt hänen jääkaappinsa). Myös Reijo oli kuulemma kuollut. Ritu oli katastrofin jälkeen palannut Pielaveden-asunnoltaan Lahnalaan ja oli todella huolissaan ovatko Mika ja Sari elossa. Ritulla ei ollut juurikaan omia polttopuita, joten hän päätti asettua kanssani asumaan vanhempieni taloon.
Ritu kertoi mitä tiesi Hautataipaleen tilanteesta. Monet olivat kuolleet, mutta Korhosen isäntä ja emäntä olivat molemmat elossa, ja Masakin oli löytänyt tiensä heidän luokseen. Päätin heti seuraavana aamuna lähteä tapaamaan Masaa. Masa osasi kertoa, että sekä Kassu että Jussi olivat kuolleet. Mietimme, olisiko järkevää säästää polttopuita asumalla mahdollisimman tiiviisti samoissa taloissa, mutta puuta olisi kuulemma eri talojen liitereissä yllin kyllin. Metsästämässä voisi sen sijaan olla tarpeellista käydä, jottei syötävä loppuisi ennen tulevaa satokautta. Masa otti koko tapahtuneen yllättävän leppoisasti ja ongelmanratkaisukykyisesti.
Vaikka Masa olikin sitä mieltä, että kyllä kaikki "lutviutuu", ja vaikka kaikki tähän mennessä tapaamani ihmiset olivatkin olleet hyvin ystävällisiä, olin varma siitä, että lähiaikoina kyliin saapuisi kaupungeista isoja rosvojoukkioita, joita vastaan ei mitenkään voisi näin pienellä väestöllä puolustautua. Monesti heräsin yöllä painajaiseen, jossa taloon hyökättiin keskellä yötä. Taistelu tuntui hävityltä jo ennen kuin sellaisesta oli oikeasti tietoakaan.
Vaihtoehtoja punnittuani päätin tehdä itsekkään ratkaisun ja lähteä hiihtämään kohti Pirttimäkeä. Selviytymismahdollisuuteni olisivat paremmat jossain toisessa rinnakkaistodellisuudessa, jossa yhteiskunta ei olisi romahtanut. Ennen lähtöäni kirjoitin Annelle kirjeen, jonka jätin asuntoon hänen löydettäväkseen, jos hän vaikka jossain vaiheessa tulisi etsimään minua. Tokihan olisi ollut periaatteessa valtavan mielenkiintoista kokea tällainen historiallinen ajanjakso, jossa romahtanut yhteiskunta päästään rakentamaan alusta asti uudestaan, mutta käytännössä jo nämä alkuviikkojen kokemukset siitä olivat olleet aivan liian raastavia.
Anomaalinen vyöhyke oli edelleen paikoillaan, mutta siellä oleskelu oli vuodenajan vuoksi erilaista kuin viimeksi. Yö ja päivä vaihtelivat nopeasti, ja taskulampulle oli käyttöä, mutta se ei aina toiminut. Toisaalta täysin pilkkopimeää ei milloinkaan tullut, sillä jossain oli aina jokin pimeässähehkuvaksi mutatoitunut puun osa tai leijaileva aarnivalkea. Välillä istahdin kivelle levähtämään, ja silmäni suljettuani näin levottomia näkyjä. Kun päiväjaksot alkoivat pidentyä ja ilma tuntua keväiseltä, etsiydyin alueelta ulos.
Lumi oli jo lähes kadonnut maantieltä mutta ei metsistä, joten tietä oli varmasti aurattu. Ohitseni ajanut auto ei edes hiljentänyt vauhtia. Levänlahden siltaan ylimmäksi merkitty gruuppi oli CWU eikä CFU. Olin siis luultavasti jossain sellaisessa rinnakkaistodellisuudessa, joka ei ollut kokenut Y2K-katastrofia tai oli kokenut sen lievemmin, ja jossa muutamat asiat olivat hieman eri tavoin. Todennäköisesti täällä asuisi toinen Jyri, kun kerran CWU:kin oli olemassa. Päätin siis suosia metsäpolkuja, jottei minua huomattaisi. Ensiksi halusin löytää Osmon, joten kävelin Katumajärven-puoleisten metsien kautta Höttövaaraan.
Minulla meni jonkin aikaa ennen kuin sain vakuutettua Osmon siitä että olin tosissani, vaikka hän olikin tietoinen vuoden 1997 Pirttimäki-seikkailustamme, joka oli toteutunut tässäkin todellisuudessa, ja monista muista Pirttimäkeen liittyvistä tarinoista. Päädyimme siihen, että voisin asua ja piileksiä Osmon luona sillä ehdolla, että autan häntä hänen työprojekteissaan. Sulautettuja, mikrokontrollereita ja elektroniikkaa. Osmo opetti minulle myös radioamatööriasioita, ja ajattelinkin jopa hankkia itselleni amatööritutkinnon heti kun minun ei tarvitsisi enää piileksiä. Päädyin myös tutkimaan Osmon vanhoja tietokoneita kuten Telmac 1800:aa, Kaypro 2:ta ja hänen itse rakentamaansa Osmotronia, ja pohtimaan millaista olisi tehdä demoja niille.
Kehitin eri nettiservereille käyttäjätunnuksia ja proxyja, joiden kautta pystyisin kyttäämään CWU:laisten elämää paljastamatta itseäni. Naispuoliset ja random-kanaville etsiytyvät feikkihahmot olivat tähän varsin kelvokkaita. Eräästä feikistäni nimeltään "Pages" tein 13-vuotiaan Assembly-intoilijan, koska Samppa ja Jyri päivystivät #assemblyllä houkutellakseen "uutta verta" CWU:hun. Ja kohta minulla olikin ikkuna auki #cwu:lle. Opin feikkieni avulla kyselemään asioista sen verran epäsuorasti, etten vaikuttanut epäilyttävän kiinnostuneelta henkilökohtaisista yksityiskohdista.
Koska minua tuskastutti se, kuinka olin "vankilassa" Osmon luona ja Lietevedellä, aloin järjestää asioita niin, että pystyisin osallistumaan ulkomaailman aktiviteetteihin ja mahdollisesti lopulta vapautumaan. Aloin siis manipuloida CWU:laisia, aluksi voimistamalla heissä sellaisia haluja joita heillä oli ennestään. Sain "Ykkösjyrin" tekemään Telmac-demon, ja lähetin hänelle myös Osmon kautta omat muistiinpanoni Telmac-ohjelmoinnista. Samoin vahvistin Ykkösjyrin kiinnostusta tehdä jokin rikos päästäkseen vankilaan, ja Kassun halua tehdä itsemurha. Nämä linjat sain yhdistettyä viime kesänä, kun suoritin Kassulle "eutanasian" ja sain Ykkösjyrin tunnustamaan sen.
Ykkösjyrin mentyä vankilaan otin käyttööni hänen identiteettinsä, muutin lyhyen piileskelyvaiheen jälkeen hänen Vantaan-asuntoonsa, ja aloin jatkaa hänen kesken jättämiään työtehtäviä Siltek-nimisessä softafirmassa. Toimistolla ihmeteltiin yhtä sun toista, mutta kuittasin "juorut" väärinkäsityksinä. Jyri oli kirjoittanut minulle Kuopiossa ennen "eutanasiaa" tietopaketin, jolla selviäisin kunnialla Siltekin toimistoelämästä ja muistakin oleellisista ihmiskontakteista.
Siltek tekee melko kuivakoita softaprojekteja valtiolle, useimmiten alihankkijana Accinatorille, joka on näiden hankkeiden virallinen toteuttaja. Syy siihen, että Jyri oli mennyt näin "harmaaseen" firmaan oli se, että sen kautta hän toivoi pystyvänsä rakentamaan esim. Kansaneläkelaitoksen, Väestörekisterin ja jopa Puolustusvoimien järjestelmiin omia takaporttejaan. Hänen kryptatuissa tiedostoissaan oli varsin yksityiskohtaisia suunnitelmia ja tietoa eri virastojen välisestä dataliikenteestä. Ajattelin pysytellä Siltekin leivissä, sillä sen kautta saattaisi minulle tarjoutua mahdollisuus väärentää itselleni virallinen henkilöllisyys.
Jyrin ja Kassun jälkeen seuraava CWU:lainen, jonka tapasin, oli Samppa, jolle paljastin ircissä olemassaoloni melko heti Kassun hautajaisten jälkeen. Tapasin Sampan heinäkuussa, kun hän oli Helsingissä vierailulla. En ollut vuonna 2005 Boozeilla/Assyilla, koska en halunnut vielä kohdata Mekaa enkä Jussia, mutta näin heidät myöhemmin Streameilla Ylöjärvellä. Jussi ja Liisa kävivät paikan päällä vain pikaisesti eivätkä juoneet ollenkaan, koska Liisa oli raskaana. Streameilla näkyi myös MAHTIlaisia, joita olin Helsingissä asuessani vielä vältellyt. Päätin kuitata liian tuttavalliset lähestymiset sanomalla etten ole Jyri vaan hänen identtinen kaksosveljensä Jere.
CWU-kontakteistani huolimatta en ole kertonut koko tarinaa vielä kenellekään vapaana olevalle CWU:laiselle tai edes Osmolle. He saavat toistaiseksi uskoa, että Kassun tappoi "Ykkösjyri", ja että minä en tiedä asiasta sen enempää kuin hekään. "Ykkösjyri" vapautuu vankilasta näillä näkymin loppuvuodesta 2010, joten asian haudutteluun on vielä monta vuotta aikaa. Ja hänen vapautumiseensa mennessä minun on myös päätettävä, jatkanko elämistä samassa rinnakkaistodellisuudessa hänen kanssaan, vai palaanko omaani tai johonkin muuhun katastrofin kokeneeseen rinnakkaistodellisuuteen. Tällä hetkellä tärkeintä kuitenkin on laittaa ihmissuhteet kuntoon CWU:laisten kanssa.
Minusta tuntuu jo nyt, että monet pitävät minua jotenkin "parempana" Jyrinä, vaikken ole vielä edes mielistellyt heitä paljoakaan. Jussi ja Meka kokevat minut käytännönläheisempänä ja rennompana siinä missä Ykkösjyri sortui aika usein "ylimieliseen jeesusteluun" ja kehittelemään "ihan aivokuolleita periaatteita joka asiaan". Postapokalyptiset kokemukseni ovat saattaneet tehdä minusta käytännöllisemmän, mutta ehkä ratkaisevin ero oli se, että en omaksunut okkulttista ajatusmaailmaani COPpilaisilta vaan loin sen itse. Pyrin jopa tarkoituksella pitämään etäisyyttä mINDeAGLEn persoonaan, enkä ruvennut missään vaiheessa jumaloimaan Amigaa enkä RISCiä.
Olen lukenut paljon Ykkösjyrin tiedostoja. Hänen teoriansa eri asioista, kuten demojen esteettisestä olemuksesta, tuntuvat paljon kehittyneemmiltä kuin omani. Onhan hänellä akateemista taustaa toisin kuin minulla, ja jopa yhteyksiä Helsingin taidepiireihin, ja vieläpä kokemusta seurustelusta Kuvataideakatemian opiskelijan kanssa.
Vaikuttavia ovat myös Ykkösjyrin teoriat rinnakkais- ja päällekkäistodellisuuksista, mutta vähäisen havaintodatan vuoksi siltikin puutteellisia. Pystyin täydentämään joitakin hänen teorioitaan omien kokemusteni ja tietojeni pohjalta, ja olenkin laatinut seuraavanlaisen skeeman rinnakkaistodellisuuksien nimeämiseen: ensimmäinen kirjain (Z/M/C) merkitsee sitä, minkä koneen minä tai vastineeni sai lapsuudessa joululahjaksi (ZX, MSX, C64) ja toinen kirjain (E/L/O) sitä, oliko Lieteveden kunta olemassa kesällä 1997 (ei, lakkautettu, on). Näiden jälkeen tulee tietäjäketjuun viimeksi lisätyn gruupin lyhenne vuonna 1997, ja lopuksi vielä mahdollinen erityistekijä, jos sellainen on tiedossa: "Y2K" merkitsee sitä, että huomattava Y2K-katastrofi on tapahtunut, "CGK" taas sitä, että Levälahden sillassa ylimmäksi kirjattu gruuppi on CGK.
Tämä todellisuus, jossa nyt asun, on skeemassani nimeltään ML-CWU, ja syntymätodellisuuteni puolestaan ZO-CFU-Y2K. On kuitenkin huomattava, että ML-CWU:ssa kesän 1997 jälkeen asuneista CWU:n, COP:n ja CGK:n jäsenistä vain Kassu oli sieltä syntyisin, loput olivat ML-CWU-CGK:sta. Kesällä 1997 tapahtui nimittäin liki huomaamaton vaihto näiden keskenään hyvin lähekkäisten todellisuuksien välillä. Minulla on toimiva teoria myös siitä, minkä todellisuuksien välillä C64-lerppulaatikot vaihtuivat tällöin, mutta ei siitä, mistä todellisuudesta MindBuilder-ohjelma oli peräisin.
Tämä skeema on joka tapauksessa vasta rajallisen datan pohjalta laadittu alustava luonnos, joka riittää nykyisiin tarkoituksiin. Jos joskus saamme okkultistin, joka on vähintään Kassun veroinen todellisuusnavigaattori, pystymme saamaan paljon enemmänkin tietoa eri rinnakkaistodellisuuksista ja kehittämään skeemaa sen pohjalta.
Nyt en kuitenkaan halua keskittyä multiversumiteoriaan tai Lieteveden touhuihin, koska se, mitä olen viime vuosien aikana aivan erityisesti kaivannut, on vapaus liikkua ja seikkailla. Kaikenlaista voisi vielä kokea ja nähdä ennenkuin katastrofi iskisi tännekin. Ykkösjyri oli onnistunut ajamaan ajokortin ennen tapaamistamme, joten voisin hankkia auton. Haluan myös pian muuttaa pois Helsingistä, koska haluan vältellä MAHTIlaisia, Schisticiä ja muitakin, joiden kanssa Ykkösjyrillä on yhteistä historiaa mutta minulla ei. Myös Kuopiota pitäisi vältellä, mutta Tampere ja Jyväskylä olisivat isommista kaupungeista turvallisia. Oulu ja Turku ovat turhan syrjässä reiteiltäni.
Mahdollisia asuinpaikkoja pohtiessani sain idean, että voisin hankkia itselleni pakettiauton ja asua siinä. Virallisella osoitteella ei väliä, viranomaisethan luulevat että asun Sukevan vankilassa. Löysin yhden tarkoitukseen sopivan Toyota HiAcen, opettelin ajamaan sillä, ja olen nyt irtisanonut vuokrasopimukseni maaliskuulle ja alkanut kärrätä ylimääräistä tavaraani pois. Pääasiassa Jyväskylään Sampan asuntoon mutta myös Maaningalle Taiston ja Tarjan luokse. Ykkösjyrin muutama vuosi sitten Altpartyilta voittaman SGI Indigo²:n vein Tampereella asuvalle Tikari/Hillmobille, hänellä tuntui olevan innostusta paneutua siihen.
Nyt aion ainakin muutaman vuoden ajan ottaa kaiken irti tämän katastrofittoman rinnakkaistodellisuuden mahdollisuuksista. Jopa sellaisista, joissa en edes nähnyt ennen Y2K:ta mitään hohtoa, kuten rahakeskeisestä pröystäilyelämästä. Harmillisesti missasin Riot Entertainmentin ja muutenkin WAP-kuplan, mutta eiköhän niitä kuplia vielä ilmesty ennenkuin Ykkösjyri vapautuu vankilasta. Olen myös hankkinut sen radioamatööriluvan, josta olin aiemmin haaveillut, sillä jos tämäkin todellisuus kohtaisi katastrofin, niin radiotaidoista olisi hyötyä.
««- · CWU MEMOiRS 0xB1 · nExT cHApTeR -»»