««- · CWU MEMOiRS 0xAA · -»»
========================================================================== 0xAA - Helsinki - dArK sTuFfEr - 2003-04 - 401 lines ==========================================================================
Kesän 2002 merkittävin uutinen oli se, että myXTer palasi Suomeen. Meillä oli paljon keskusteltavaa sekä Kuopion toistaiseksi viimeiseksi jääneessä CWU-miitissä että sen jälkeen. Miitithän loppuivat kesällä, koska sekä wArlord että DiCKiNSTASiA löysivät seurustelukumppanit (ensinmainittu opiskelijariennoista, jälkimmäinen Deitti.netistä), Vanttu eli YRJÖMESTARI muutti pois kaupungista, ja DaRK FuCKeRia ei kiinnostanut työttömäksi jäätyään enää mikään.
Keskustelimme myXTerin kanssa etenkin kulttuureista ja niiden kokemisesta. Itselläni on kokemusta monista eri tietoteknisistä kulttuureista (Unix, eri kotimikrot, Amiga, MacOS, M$-DOS ja nykyiset valtavirtamädätykset) mutta en ollut koskaan asunut Savon ulkopuolella tai käynyt ulkomailla. Kuvani ihmiskulttuurien diversiteetistä on siis tästä johtuen ollut ylikorostetun kliininen ja tapani lähestyä niitä aivan liian akateeminen ja järkiperäinen.
myXTer neuvoi, että kannattaa ajottain unohtaa egonsa, identiteettinsä ja järkiperäinen analyysi ja vain heittäytyä toisenlaisen ympäristön vietäväksi. Hänhän oli jo Suomessa ollessaan kokeillut esim. skinhead-kulttuuria, joka oli sotinut hänen aiempaa identiteettiään vastaan niin täydellisesti kuin mahdollista. Mahtilaiset ovat harjoittaneet täysin villiä heittäytymistä koko gruupin voimin jo vuosikaudet, esimerkiksi Riot-E:n rahapröystäilykulttuuri oli jotain aivan muuta kuin Mahdin aiempi punk-identiteetti. Näihin aikoihin PORKKALA ja PÄÄNRÄÄKKÄÄJÄ olivat myös kokeilleet "hypekonsultin" identiteettiä, jossa he menivät IT-firmojen kokouksiin jauhamaan kiljukännissä aivan silmitöntä pseudofilosofista sontaa, ikään kuin parodiana Esa Saarisesta ja Stefan Ala-Matolasta. Oli kuulemma ollut mielenkiintoinen kokemus, vaikkei siitä heille uraa tullutkaan.
Vähän ennen myXTerin paluuta Suomeen mahtilaiset olivat löytäneet Itä-Helsingistä hylätyn omakotitalon, joka sai nimekseen Mahtilinna. Aloin todella pohtia, voisiko siellä asuminen tarjota hyvän mahdollisuuden irroittautua siitä kulttuurista ja egosta, jonka olen Savossa asuessani omaksunut. Mahtilaiset voisivat toimia minulle "heittäytymiskonsultteina" ja ottaa minua mukaansa tempauksiinsa. Mahtilinnaan muuttamista puolsi sekin, että pääasiallinen seurustelukumppanini Starwolf pääsi opiskelemaan Kuvataideakatemiaan, ja se, että syyskuussa Mahtilinnassa viettämäni kaksi viikkoa saivat minut vakuuttumaan squat-elämäntavan transformoivuudesta.
Päätöksen hautuminen kesti kuitenkin aikansa, koska minulla olivat vielä opinnot kesken Kuopiossa. Minun pitäisi ainakin jollain tavoin viimeistellä kaikki, minkä olin Savossa asuessani aloittanut, esimerkiksi Telmac-demo, jolle olin antanut nimen "Telmagica Ultimata". Panostin tähän demoon etenkin syksyllä niin paljon aikaa ja resursseja, että kurssien suorittaminen ja jopa aineopintojen seminaariin osallistuminen kärsivät. Lopulta Kansaneläkelaitos reagoi opintojeni edistymättömyyteen ja lakkautti opintotukeni; tämä sinetöi lopullisen päätökseni lopettaa TKT-opinnot ja muuttaa Helsinkiin.
Varusmiespalvelukseni oli tarkoitus alkaa helmikuussa, eli tammikuussa AltPartyjen jälkeen ehtisin juuri sopivasti muuttaa pois viranomaisille ilmoittamastani osoitteesta ennen kuin poliisi alkaisi etsiä minua. En missään vaiheessa vihjaissut tulevaa asuinpaikkaani kenellekään muulle kuin aivan erityisen luotetuille henkilöille; en maininnut sitä edes IRC:ssä, koska se on kryptaamattomana täysin tietoturvaton. SILC:ssä olisin voinut sen mainita, mutta kukaan luotettavana pitämäni henkilö ei käytä sitä.
Viimeisinä Kuopion-kuukausinani lähes ainoa ihminen, jota ehdin ja jaksoin tavata säännöllisesti, oli Temetzu kautta CLAN ZERO, joka oli juuri aloittanut TKT-opinnot. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan yllättävänkin syvällisiä. Ehdotin kerran, että CZ ottaisi joillekin LAN-partyilleen Jussin "terapiakiljua", jolla DaRK FuCKeRin elämänilon saisi palautettua. Eniten kuitenkin keskustelimme okkultismista ja metafysiikasta: niin käytännön rituaaleista, Pirttimäen anomaalisesta vyöhykkeestä kuin rigöörisestä magian ja multiversumin teoriastakin.
Siitä lähtien, kun ensi kertaa törmäsin Jürgen Schmidhuberin ja Gregory Chaitinin metafyysisiin artikkeleihin, olen rakentanut omaa kaikenteoriaani, joka yhdistäisi multiversumikosmologian, estetiikan, evoluutiopsykologian, tietojenkäsittelytieteen, sielullisen samsarakokemuksen ja kaiken muunkin. Starwolfin kanssa en pystynyt kunnolla keskustelemaan tästä, sillä hänen asennoitumisensa metafysiikkaan on liian postmodernis-nihilistinen, mutta Temetzu oli juuri oikealla aallonpituudella. Ja koska hän oli vasta ensimmäisen vuosikurssin opiskelija, pystyin myös valottamaan hänelle joitakin TKT:n ja matematiikan suuria totuuksia teorioideni kautta.
Kaikenteoria kuitenkin unohtui Mahtilinnaan muutettuani lähes täysin, sillä siellä elämä oli hyvin käytännönläheistä, ja jokainen vähänkin abstraktiksi mennyt keskustelu vedettiin aika pian vitsiksi. Mahtilaisten ajatusmaailmoihin eivät korkeat abstraktiot tai älyllinen rigööri kuulu paitsi korkeintaan parodisen pilkanteon aiheena.
Päätin, että muuttaisin Mahtilinnaan vasta tammikuussa AltPartyjen jälkeen, jotta mikään ei menisi demonteossa pieleen. Pakkasin toki kaiken ylimääräisen tavarani jo hyvissä ajoin muuttovalmiiksi soluasuntooni, mutta muulta osin kaikki aikani ja resurssini menivät ultimaattisen Telmac-demoni täydellistämiseen.
Suurin muutos edelliseen Telmac-demooni nähden oli audioraita: tällä kertaa en nimittäin enää käyttänyt vähäisiä prosessorikellojaksoja musiikin generoimiseen, vaan kasetille tallennettu demo toimi suoraan myös demon musiikkina. Kasetti pyöri demon aikana jatkuvasti, ja niinä aikoina, kun demo ei ladannut mitään, audio pystyi olemaan mitä tahansa. Lataamisvaiheita varten jouduin sen sijaan järjestämään datablokit kasetille siten, että ne kuulostaisivat musiikillisesti yhtenäiseltä muun musiikin kanssa. Erityisen paljon huolta ja aikaa vaativat ne demon osat, joissa streamasin animaatiota suoraan kasetilta, koska animaatiodatablokkien harmonisointi musiikin kanssa vaati myös jatkuvasti uudelleenkirjoittuvia ad-hoc-virityksiä laturikoodiin.
Efektit pyrin saamaan vielä kovatasoisemmiksi kuin ensimmäisessä Telmac-demossani. Heightfield-vuoristoa, Wolfenstein-engineä, fraktaalizoomeria. Täysin uusia rasteriefektejä en enää onnistunut keksimään, mutta uudelleenkäytin joitakin aiemmin esittelemiäni temppuja. Demon valmiiksi saatuani koin hyvin vahvasti, että se on teknisesti täydellisin ja paras mahdollinen demo, joka Telmac 1800:lle on ylipäätään mahdollista tehdä. Päädyinkin demokompossa ensimmäiseksi.
Osallistuin pienellä panoksella myös FU!RORin Spectrum-demoan, jonka koodaajana ja päätekijänä oli myXTer ja päägraafikkona Tugga. Tein siihen musiikiksi AY-version eräästä jo 90-luvulla julkaisemastani träkkerimetallimoduulista. myXTer oli saanut demoa työstäessään paljon ideoita mahtilaisilta, ja siksi sen design oli paljon härömpi ja odottamattomampi kuin mitä olisin myXTerin projektilta koskaan odottanut. FU!RORin demo tuli kuitenkin vasta viidenneksi. Syynä oli luultavasti se, että muutenkin kovatasoiseen kompoon osallistui myös huomattavasti vaikuttavampi Spectrum-demo, joka päätyi kolmanneksi.
Kyseinen Spectrum-demo oli venäläiseltä gruupilta nimeltään PPP, jonka yksi koodaaja, Vlasm, oli läsnä partyillä. Muut memberit kuulemma pakoilivat armeijaa eivätkä siksi olisi pystyneet ylittämään rajaa, mutta Vlasm oli hankkinut vapautuksen lahjomalla lääkärin. Venäjän armeija on kuulemma aivan hirveä paikka, ja vain innokkaimmat "Putinin kapitalistisen fasistihallinnon" tukijat oikeasti haluavat sinne. Vlasm hengaili partyilla etenkin myXTerin ja erään brittiläisen Spectrum-scenerin kanssa.
Vlasm kertoi, että Venäjällä Spectrum-demotekniikka on täydellistetty äärimmäisyyteen asti, mistä syystä Spectrum-scenen valtavirta on siellä rappioitunut pelkäksi "peniksenmittauskilpailuksi", joka tuottaa tyhjää mutta teknisesti täydellistä kitschiä. Muutamat gruupit, kuten PPP ja CPU, ovat alkaneet aktiivisesti vastustaa tätä tekemällä "avantgarde"-demoja, jotka keskittyvät "affektiivisen intensiteetin" ja "taiteilijan sisäisen maailman" esiintuomiseen. En tiedä, sainko ideasta täysin otetta, koska Vlasmilla oli vaikeuksia löytää englanninkielisiä vastineita venäläisille käsitteilleen, mutta aihe kuitenkin kiinnosti minua syvällisesti -- olinhan itsekin juuri saanut Telmac-demotekniikan vietyä äärimmäisille rajoilleen, joten minunkin voisi olla aiheellista vaihtaa "koordinaattiakselia".
Vlasm kertoi myös ohimennen venäläisestä FPGA-pohjaisesta Spectrum-kloonista nimeltä Sprinter. Normaalisti sikäläisen demoscenen standardikoneena on Pentagon 128, mutta Sprinter paitsi jäljittelee kaikkia mahdollisia virallisia ja epävirallisia spectrumeita myös tarjoaa oman natiivitilansa omine grafiikkamoodeineen. Eli vähän samaan tapaan kuin äskettäin julkistettu C-One, joka on periaatteessa FPGA-pohjainen Commodore 64 -klooni, mutta jonka saa jäljittelemään monia muitakin kasibittisiä koneita. Venäjä-skene ei kuitenkaan ole erityisen kiinnostunut Sprinteristä paitsi yhteensopivuustestauksen kannalta; jos venäläiset nimittäin aikovat vastedes osallistua länsieurooppalaisille partyille enemmänkin, heidän pitäisi opetella koodamaan demonsa länsiyhteensopivasti eikä Pentagon- tai Sprinter-spesifisisesti. Tämä aiheutti minussa ristiriitaisia tunteita, sillä tarve tukea useita erilaisia koneita johtaa "pienimmän yhteisen nimittäjän" ajatteluun, mikä heikentää koodin okkulttista potentiaalia.
Myös mR.mEgAsTuFf oli paikalla, joten ensimmäistä kertaa moneen vuoteen CWU:laisia oli yli kaksi samanaikaisesti demopartyillä. Meka ei kuitenkaan tuntunut lainkaan arvostavan "häviäjäkoneiden ylivaltaa" ja koki AltPartyjen jopa tuhoavan skenen. En tuolloin tajunnut, mikä Mekan ongelma edes oli, mutta myöhemmin Vantun kanssa aiheesta puhuttuani päädyin siihen, että syynä todennäköisesti oli aivan puhdas etuoikeuskonservativismi. Meka haluaa pitää kiinni "voittaja-alustojen" etuoikeuksista eikä siksi siedä niiden aseman horjuttamista. Mekan konservativismi on myös syy, miksi hän niin kritiikittä kannattaa EFFIä: vaikka EFFI ajaa hyviäkin asioita, niin se ennen kaikkea puolustaa varhaisten Internet-käyttäjien etuoikeuksia uusiin "lamereihin" ja "kukkahattutäteihin" nähden.
AltPartyilla oli myös taideryhmä nimeltä JÄHRY (Jätteen ja Häiriöiden Ystävät ry), joka piti noisemusiikkikeikan käyttäen epämääräisestä teknologiajätteestä rakentamiaan laitteita. Vaikka JÄHRYn punk-asenne ja poliittis-esteettinen teoria olivatkin kohdallaan, ei heillä tuntunut olevan oikeastaan minkäänlaista musiikillista tai teknistä kunnianhimoa. Vaikka arvostamani black metal on myös usein läpitunkevan äärimmäistä estetiikaltaan, se on kuitenkin aina osaamiseen ja harkintaan perustuvaa eikä pelkkää sattumalta löytyneiden hälyäänten kelpuuttamista sellaisinaan. Mutta ehkä minäkin olen vain liian "konservatiivinen", sillä Märkky ja muut mahtilaiset olivat täysin varauksettomasti innoissaan JÄHRYstä. Toivottavasti Vanttu ei vaan jossain vaiheessa julista minuakin taantumukselliseksi konservatiiviksi, niinkuin hän jo julisti EFFIn.
Sain demokompon ykköspalkinnoksi SGI:n Indigo²-työaseman, useita T-paitoja ja CSC:ltä dyykattuja Cray T3E:n osia ja tarvikkeita, mm. yhden valtavan prosessorimoduulin. Myös mahtilaiset olivat olleet mukana dyykkaamassa CSC:n roskalavaa, joten supertietokonekomponentteja oli Mahtilinnassa jo ennestään, mutta sain silti Märkyltä apua kompopalkintojeni kuskaamiseen varaston täytteeksi. Vaikken luultavasti ehtisikään niihin ainakaan kevään ja kesän aikana paneutua, sillä elämäni olisi silloin täynnä IRL-seikkailua ja -rajojenpuskentaa.
Pidän mahdollisena, että Alternative Party muotoutuu tulevaisuudessa koko maailman tärkeimmäksi demopartyksi. Perinteiset jättipartyt ovat kaatumassa omaan mahdottomuuteensa, kun autonomista ja läpeensä epäkaupallista demosceneä yritetään sovittaa yltiökaupallisen pelilamerikulttuurin vaatimuksiin. Tanskan The Party lakkasi jo olemasta, kun demoscenellä oli liikaa ristiriitoja järjestäjäkuntaan kuuluneiden pelilamerien kanssa, enkä usko, että myöskään Assembly ja TG jatkavat enää kovin monta vuotta.
Partyjen jälkeen lepäsin Mahtilinnassa muutaman päivän (paksu makuupussi ja runsaat peitteet olivat todella tarpeelliset), minkä jälkeen haimme muuttokuormani Kuopiosta Mahtimobiililla. Peitimme auton MAHTI-tekstit Kuopion päässä pahveilla, koska poliisi saattaisi kuulustella naapureitani, ja uniikki teksti pakettiauton kyljessä olisi aivan liian helppo tuntomerkki. Olin asunut samassa soluasunnossa kaikkiaan kuusi vuotta, joten myös siivottavaa olisi riittänyt, mutta tyydyimme pelkkään pintapuoliseen pikasiivoukseen: jos poliisi ei löytäisi minua, ei löytäisi siivouslaskuja lähettelevä opiskelija-asuntosäätiökään.
Ensimmäinen asia, joka elämässäni parani huomattavasti, oli ravinnon laatu. Vaikka olin hyödyntänyt dyykkiruokaa jo Kuopiossa, Helsingin "apajat" olivat huomattavasti monipuolisemmat, ja mahtilaisten mielikuvitus mm. kulinarististen kokeilujen ja säilöntämenetelmien suhteen oli usein suorastaan häkellyttävä. Monet vakiintuneet ruoanhäkkäysteoriani menivät aivan uusiksi. Odotin, että dyykkausreissuihin osallistuminen toisi elämääni lisää seikkailua, mutta reissut sujuivatkin Mahdin mittapuulla jopa tylsistyttävän rutiininomaisesti.
Elintarvikkeita sai välillä ilmaiseksi muualtakin kuin jäteastioista. Erään kirpputorin henkilökunta esimerkiksi on tyrkyttänyt näkkileipää ja maitojauhetta puoliväkisin mukaan, jos asiakas vaikuttaa "opiskelijalta". Nämä ovat jotain EU:n avustuspaketteja. Suomalaisilla opiskelijoilla kuulemma on EU-mittapuulla liian huono toimeentulo, joten heille oli siksi päätetty jakaa ruoka-apua. No, ainahan hyvin säilyville kuiva-aineille on tilaa.
Ruoan lisäksi mahtilaiset dyykkasivat myös käyttötavaraa. Erityisiä seikkailumahdollisuuksia tarjosivat erilaiset vaatekappaleet, joista en edes tiedä, mistä ne tarkkaan ottaen olivat peräisin. Meillä oli kuitenkin usein tapana pukeutua niihin, ja eräänä iltana saimme idean, että voisimme kartoittaa jotkin riittävän isot ja porvarilliset hautajaiset, joissa kukaan ei tunne kaikkia, ja mennä sinne kuokkimaan. Toteutimme tämän onnistuneesti viiden hengen porukalla, olihan meillä paljon nimenomaan hautajaiskäyttöön soveltuvia pukuja, ja saimme vatsamme täyteen hautajaisruokaa.
Tästä intotuuneena jatkoimme "pukeutumisleikkejä". Erään kylpylähotellin aamiaiseen oli helppo osallistua riittävän keskiluokkaisen ja "perhemäisen" näköisellä seurueella, mutta suljetummat tilaisuudet olivat vaativampia. Joskus teimme etukäteen systemaattista selvitystyötä, soitimme puhelinsoittoja, kräkkäydyimme eri instituutioiden koneisiin ja väärensimme badgeja. Akateemiset seminaarit, isompien yritysten ja poliittisten puolueiden tilaisuudet, kaikenlaiset Messukeskuksen poroporvarilliset vene- ja ruokamessut (joihin tietenkin osallistuimme "näytteilleasettajina"), ja mitä vielä.
Päätin jättäytyä pois hurjimmista ideoista, kuten vapaamuurarien ja yläluokkaisten ritarikuntien ja "mestarikiltojen" pönötystilaisuuksien kuokkimisesta, koska etsintäkuulutettuna piti minimoida riski joutua poliisin kanssa tekemisiin. Poliisi tottelee aatelistoa vielä paremmin kuin porvaristoa. Poliisin välttelyn vuoksi en myöskään osallistunut myymälävarkauksiin enkä muihin "ryöstöretkiin".
Kaiken kaikkiaan "pukeutumisleikit" olivat kuitenkin juuri sitä, mitä olin kaivannut kulttuurillisen kokemusdiversiteettini kasvattamiseksi. Lisäksi se periaate, että senttiäkään "kapitalistin rahaa" ei huveista makseta, oli omiaan siivittämään mielikuvitustani samaan tapaan kuin äärimmäisimmät demoscenealustojen rajoitteet, ja mahtilaiset olivat samaa mieltä: Riot-E-ajat olivat olleet paljon tylsämielisempiä, koska resursseja oli ollut tuhlattavaksi niin paljon, ettei kekseliäisyyttä tarvinnut koetella ja venyttää lainkaan.
Vanttu ja hänen löytämänsä aktivistiteini Mira ovat täysvegaaneja, mutta useimmat muut asukkaat ovat "freegan"eja, tarkoittaen siis sitä, että kaiken rahalla ostettavan on oltava vegaanista, mutta minkään dyykatun tai ilmaiseksi saadun ei tarvitse olla. Ja koska suurin osa kaikesta ruoasta oli dyykattua, syötiin lihaa suorastaan sietämättömän paljon. Juuri joulun jälkeen oli saaliiksi esimerkiksi tullut useita kymmeniä kinkkuja, joiden viimeinen käyttöpäivä oli joskus keväällä, ja niitä olemme syöneet kyllästymiseen asti.
Se, mitä emme kuitenkaan ole onnistuneet dyykkaamaan, on diesel-polttoaine. Märkky puhuikin tästä syystä paljon polttoaineen jalostamisesta itse esimerkiksi omatekoisesta etanolista ("kiljudiesel") tai Mahtimobiilin muuntamisesta metaanikäyttöiseksi (metaania pystyisimme tuottamaan kompostimädätyksellä), ja häkäpönttökin olisi ollut mahdollinen. Myös sähköä oli hankala kehittää mistään ilmaiseksi varsinkaan talvella, jolloin lämpöpatterit söivät sitä muutenkin paljon, joten jouduimme hankkimaan jonkin verran "kapitalistien pelimerkkejä" esimerkiksi myymällä dyykkaamiamme tavaroita kirpputoreilla.
Alkuvuodesta tulivat sitten puheeksi eduskuntavaalit. Mahtilaisten yleisin kanta aiheeseen oli, että äänestäminen on luokkapetturuutta, koska se oikeuttaa sortavan järjestelmän olemassaolon. Osa porukasta jopa varta vasten levitti tekemiään "tiiliskivi eduskuntaan" -flyereitä ikäänkuin vaalimainoksina. Eduskuntapuolueet ovat samaa harmaata massaa, jotka kaikki ajavat suurpääoman valtaa, ja asioita muuttamaan kykeneviä pienpuolueita ei järjestelmä päästä läpi, joten on aivan sama ketä äänestää.
Itse olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että äänestämättä jättäminen on hukkaan heitetty tilaisuus enemmistödiktatorisen järjestelmän tuhoamiseen sisältä käsin. Jos rekisteröidyn jollekin vastenmieliselle WWW-sivustolle trollatakseni ja sabotoidakseni sitä, niin en todellakaan niin tehdessäni "oikeuta sen olemassaoloa". On siis parempi antaa äänensä sellaiselle puolueelle, jolla on parhaat edellytykset porvarillisen demokratian tuhoamiseen, kuin antaa muutoksia jarruttaville konservatiiveille yhtään enempää päätösvaltaa.
Näkemyksestäni huolimatta en mennyt äänestämään, koska tieto todennäköisesti olisi päätynyt poliisille, joka olisi saanut minut kiinni, mutta yritin ylipuhua myXTeriä ja kaikkia muita kannastaan epävarmoja äänestämään Perussuomalaiset-nimistä pienpuoluetta. Kyseisellä puolueella oli ennestään eduskunnassa yksi kansanedustaja, joten se saattaisi helposti pystyä saamaan läpi useammankin, kuten ilokseni kävikin. Helsingissä läpi mennyt perussuomalainen oli läpikotaisin junttimainen reality-tv-tähti Tony "Viikinki" Halme, ja arvelin, että juuri hänen kaltaisensa pelle pystyisi edesauttamaan koko järjestelmän tekemistä naurunalaiseksi.
Miralla on tapana asettaa "boikottiin" kaikki ne asukkaat, jotka eivät noudata hänen eettisiä ja poliittisia näkemyksiään. Lihansyönti freeganismin periaatteiden puitteissa ei vielä ollut este millekään, mutta äänestysmyönteisyyteni oli -- lakkasin siis saamasta häneltä seksiä. Koen silti toimineeni oikein.
Vaalihulinoiden jälkeen seuraava iso uutinen olikin sitten Kiasman demoscene-näyttely, jota oli järjestämässä muutamien paskantärkeiden PC-elitegruuppien kuten Cyrbionin ja Doomrapersin jäsenistä koostuva "mediataidekollektiivi" nimeltä trium.fi. Varsinkin Vlasmin kanssa käymiemme keskustelujen perusteella luokittelin kyseiset gruupit hyvin vahvasti siihen assykompovoittaja-kyrvänmittaus-kategoriaan jonka formalistinen konservatiivisuus näivettää koko scenen. Ja nämä pellet luulevat sitten olevansa kelvollisia edustamaan demosceneä taidepiireissä. Ehkä jossain institutionaalisuuden tappamissa akateemisissa rinkirunkkaamoissa he voisivat pärjätäkin, mutta missään elinvoimaisessa ei millään cyrbionilaisten kyrvänvenyttelyllä ole sijaa.
Tästä huolimatta olin iloinen siitä, että tällainen näyttely oli järjestetty. Ainakin se antoi demoscenelle sellaista "institutionaalista uskottavuutta", jota ex-opiskelutoverini Liebmann oli rasittavissa keskusteluissamme sille vaatinut. Hän oli jopa äänestänyt Wikipediaan tehdyn demoscene-artikkelin deletoitavaksi, koska demoscene oli hänen mielestään pelkkä "netti-ilmiö" eikä siten "wikimerkittävä". No, nyt on perkele Liebmannille sitä institutionaalista hyväksyntää saatana!
En osaa kyllä sanoa, olisiko enemmän hirvittävä vai kutkuttava ajatus, että demoscenen ympärille rakentuisi samanlaiset verorahoitteiset instituutiot kuin vaikka klassisella musiikilla on. Jokin hulppea akatemia, jossa opetettaisiin vaikkapa eri pikseligrafiikan lajeja ja eri kasibittisten syvimpiä olemuksia. Ja joku ihminen voisi omistaa vaikka koko elämänsä jonkin hyvin kapean teknisen taidon kehittämiseen korkeimmalle virtuoositasolle.
Kiasma-seurueeseemme kuuluivat lisäkseni Starwolf ja myXTer. Mahtilaisia ei niin paljoa kiinnostanut. Näyttely oli hämärässä huoneessa, jossa jokainen demo pyöri omalla lcd-näytöllään ikuisessa luupissa. Myös koneet, joilta demot esitettiin, oli ripustettu seinille ikään kuin sen korostamiseksi, että ne olivat teosten kannalta oleellisia. Vain "tärkeimmän" demon eli jonkin uuden Doomrapers-produn äänet kuuluivat kaiuttimista, kaikille muille oli erilliset kuulokkeet.
Yllättäen törmäsimmekin paikan päällä kahteen Kuvataideakatemian professoriin, Stefan Ala-Matolaan ja Erkki Vanamoon, joiden kanssa päädyimme sitten keskustelemaan demojen olemuksesta. Aluksi keskustelimme käytävällä, mutta siirryimme sitten Kiasman kahvilaan, koska puheesta ei meinannut tulla loppua.
Ala-Matolan puhe oli aivan yhtä jargonintäyteistä kuin hänen tekstinsäkin, mutta onneksi sekä minä että Starwolf olimme perehtyneet tähän jargoniin. Jos jätän ylenmääräisen teoreettisen huuruilun pois, niin Ala-Matola arvostaa demoscenessä erityisesti sitä, että se on "digitaaliseksi syntynyt alakulttuuri" eli on näin pystynyt suoraan ohittamaan "digitaalisen taiteen ykköstason" päästen täten alusta asti lähemmäksi "digitaalisuuden olemusta". Myös demoscenen jo alkuvuosinaan harjoittamat testosteroninkatkuiset itsensäbrändäämistavat olivat jostain syystä Ala-Matolalle mieluisia. Sen sijaan hänelle oli täysin käsittämätöntä, miksi demoscene harjoittaa "keinotekoisia rajoitteita" sen sijaan että heittäytyisi "uusimman teknologian vietäväksi", ja miksei se maksimoi "kaupallista potentiaaliaan". Jos Ala-Matola yritti näillä plöräyksillään provosoida minua niin ainakin perkele vieköön onnistui.
Vanamo oli meille ennestään tuntematon tuttavuus, mutta hänen filosofiansa tuntui järkevämmältä. Hänelle tärkeää on "median materiaalisuus", eli demoscenen tapauksessa nimenomaan ne fyysisten laitteiden ominaisuudet tai "rajoitteet", joiden merkityksen Ala-Matola sivuutti täysin. Ja Vanamolle oleellisia olivat laskennallisten rajoitteiden lisäksi myös mm. kuvaputkinäyttöjen ja videostandardien artefaktit. Vanamo myös tajusi heti, että huone, jossa demot olivat esillä, oli demojen kannalta täysin epäautenttinen. Mutta olipa hänelläkin huomattavia väärinkäsityksiä, jotka vaativat oikomista: demon olemuksen kannalta ei esimerkiksi ole millään tavoin tärkeää, millaiselle disketille tai muulle medialle se on tallennettu, kunhan bitit siirtyvät siltä ulos oikein. Ja demon kopio on myös edelleen tarkalleen sama demo. Tämän oikaisun jälkeen Vanamo alkoi kimpaantuneena väittää, että demo olisi eri demo joka katsojalle ja jopa eri katsomiskerralla, vaikka tietokone ajaisikin sen joka kerta "periaatteessa lähes samalla tavalla". Luovutimme.
Kaiken kaikkiaan sekä Ala-Matola että Vanamo tuntuivat olevan omilla tavoillaan hukassa siitä, mitä demot ovat. Molemmilla oli omat teoreettiset viitekehyksensä, joihin he eivät kuitenkaan mitenkään saaneet demoja ängettyä. Välillä ukot naljailivat ja kuittailivat toisilleen mm. "platonismista", "nominalismista", "uusliberalismista" ja "luddismista" mutta eivät menneet tässä sen syvemmälle; vaikutti aivan siltä, kuin he olisivat jo ajat sitten kyllästyneet väittelemään keskenään perimmäisistä filosofisista erimielisyyksistään.
Tällä hetkellä minusta näyttää siltä, että demoja ei mitenkään pysty ahtamaan minkäänlaiseen akateemiseen tai teoreettiseen muottiin, ja Kiasman näyttelyssä vieraileva ummikko todennäköisesti on näyttelyn nähtyään vielä enemmän hukassa demojen suhteen kuin ennen vierailua. Mahtilaiset olivat mielissään, kun kerroimme tämän heille: taidemuseoissa käyvien poroporvarillisten paskiaisten päät pitääkin sekoittaa!
««- · CWU MEMOiRS 0xAA · nExT cHApTeR -»»