««-  · CWU MEMOiRS 0xA6 · -»»

==========================================================================
0xA6  -  Kuopio  -  dArK sTuFfEr  -  2002-04  -  341 lines
==========================================================================

wArlordin kiljuterapia palautti itsetuntoni. Aivan erityisesti haluan kiittää session aikana kuulemaani lausetta, joka on usein palautunut mieleeni vaikeina hetkinä: "elä aena ota ihtees niin helevetin tosissas".

Kesällä olin ollut välillä niin pohjalla, että suorastaan välttelin ulkona käymistä, ja olin jopa pitänyt iMacciani komerossa piilossa, ettei se toisi mieleeni ikäviä asioita. Mutta nyt tämä masennuskausi on ohi.

Terapiakiljun sielullisesta transformoivuudesta huolimatta olen kuitenkin päättänyt jatkaa esiintymis- ja itsetuntoharjoituksiani, sillä ne oikeasti toimivat edelleen. Huomaan olevani jo niin taitava kameraesiintyjä, että välillä koen videotiedostoja katsoessani olevani kuin maailmanluokan kulttijohtaja, joka manipuloi ihmismassoja television välityksellä.

Kunnon kulttijohtajalla täytyy kuitenkin olla myös kaksisuuntaista esiintymistaitoa, kykyä argumentoida idioottienkin kanssa hermostumatta ja rationaalisesti. Tätä taitoa olen pystynyt harjoittelemaan viime aikoina mm. Liebannin eli Oton kanssa niin yliopistolla kuin IRCnetin #filosofia-kanavallakin.

Liebmann on kristitty. Vaikkemme keskustelekaan uskonnollis-metafyysisistä aiheista koskaan, sillä rakentava keskustelu niistä on aavikkouskontojen harjoittajien kanssa mahdotonta (kuten jo Jack Chickin traktaatit osoittavat), Liebannin uskonto näkyy hänen tarpeessaan vedota "raamattuihin" oli aihe mikä hyvänsä. Oli kyse sitten kulttuurista, politiikasta tai tietojenkäsittelytieteestä, niin hän tarvitsee aina jonkinlaisen kuivien vanhojen ukkojen kaanonin johon vedota. Tietyt vakiohahmot kuten Aristoteles, Tuomas Akvinolainen, Kant ja Hegel toistuvat aihepiiristä toiseen, joten olen sitten joutunut itsekin lukemaan heidän kirjoituksiaan.

Liebmann ei tunnu millään tajuavan, että "kaanonit" ovat syntyneet historiallisten sattumien kautta eivätkä minkään vitun jumalan tahdosta. VHS ei syrjäyttänyt Betamaxia eikä PC Amigaa siksi että toinen olisi ollut teknisesti parempi, vaan kaoottisten taloudellis-kulttuuristen sattumayhdistelmien lopputulemana. Koko "läntisessä kaanonissa" ihan sama juttu: aina on kaikenlaisia poliittisia ja taiteellisia muotivirtauksia, jotka vaikuttavat siihen, mitä "makutuomarit" arvostavat ja mitä eivät. Ja tämä koskee jopa tiedettä: joitakin teorioita ylenkatsotaan vain siksi, että ne eivät mahdu sen ajanhetken vallitsevaan muottiin. Tästä syystä on pelkkää ahdasmielistä juntteilua keskittyä pelkkään vakiintuneeseen "kaanoniin" ja unohtaa koko muu mahdollisuusavaruus.

Yksi varma tapa saada Liebmann TKT-aiheissa pois tolaltaan (ja siten häviämään väittely) on Gödeliin vetoaminen. Liebmannin vaatii puhtoisen kirkkaita ja täydellisiä ajatusrakennelmia, jotka perustelevat itse itsensä, mutta Gödel todisti, ettei sellaisia pysty olemaan edes matematiikan piirissä. Itselleni epätäydellisyysteoreema on vapauttavimpia ja tärkeimpiä TKT:n totuuksia, mutta Liebmannin mielestä on suorastaan valitettavaa, että Gödel sattuu Turingin kautta kuulumaan TKT:n kaanoniin. Liebmann selvästikin haluaisi, että Principia Mathematica olisi aukottomasti totta. Mutta hän ei ota huomioon, että mikäli se olisi aukottomasti totta, myös matemaattinen realismi olisi aukottomasti totta. Ja tämä tarkoittaa mm. sitä, että kaikki matemaattisesti kuvattavissa olevat universumit ovat yhtä todellisia kuin omamme. Mutta Liebmannin mielestä "kolmiyhteinen Jumala" on valinnut "parhaan mahdollisista maailmoista" todeksi ja muut epätosiksi. Todella pikkusieluista ja ahdasta!

"Populaarikulttuurista", jota Liebmannin mielestä on esim. musiikin tapauksessa kaikki muu paitsi länsimainen taidemusiikki, on täysin toivotonta yrittää keskustella Liebmannin kanssa. Jopa kaikkein marginaalisin ja kokeellisin underground-häröily on hänen mielestään "populaarimusiikkia", jos se on peräisin klassisen musiikin instituutioiden ulkopuolelta. Liebmann suhtautuu klassiseen musiikkiin kuin mikäkin genreuskovainen teini, joka on valinnut tasan yhden "oikean" musiikkityylin ja omaa hyvin virheellisen, stereotyyppisen ja naurettavuuksiin asti eri genrejä yhteen niputtavan käsityksen kaikista muista. Ensimmäinen musiikkiaiheinen keskusteluni Liebmannin kanssa saikin minut oivaltamaan, ettei hänen ajattelunsa olekaan lainkaan ylevää ja sivistynyttä vaan pikemminkin Asperger-syndrooman aikaansaamaa kapeaa pakkomielteisyyttä rajattujen aiheiden näpertämiseen.

Olen myös ihmetellyt Liebmannin innostusta Wikipedia-projektiin. Kyseessä on siis WikiWikiWeb-tyyppinen sivusto, jota kuka tahansa web-käyttäjä voi editoida, mutta joka on samalla olevinaan tietosanakirja. Liebmann jos kuka arvostaa tarkkoja lähdeviitteitä ja auktoriteettien antamia siunauksia, joten luulisi, että Wikipedian tavoin toimivalla webbisivustolla hän vain hajottaisi päänsä. Siellä kaikki pystyvät kumoamaan toistensa muokkaukset tai vaikka sotkemaan kaikki sivut skripteillä milloin haluavat. Voi olla, että Liebmann suhtautuu Wikipediaan jonkinlaisena "pakanoiden ja barbaarien maana", jonne kristityn tulee sädekehä hehkuen mennä "levittämään evankeliumia". Hyi olkoon!

Ehkä parhaat mahdollisuudet minun ja Liebmannin väliseen yhteisymmärryksen löytämiseen saattaisivat olla ohjelmointikieliin liittyvissä aiheissa. Arvostamme kumpikin eleganssia, optimaalisuutta ja komposabiliteettia, joskin täysin eri lähtökohdista. Liebmannille tärkeintä on matemaattinen puhtaus ja oikeellisuus, minulle taasen ohjelmakoodin tavumäärän minimointi, mutta tämä johtaa yllättävän usein samankaltaisiin ideaaleihin. Erona toki on se, että Liebmannin mielestä Forth on sietämättömän likaista ja omasta mielestäni Lisp sietämättömän puhdasta. Haskellin suhteen olen vielä epävarma, mutta se saattaisi ehkä kelvata meille molemmille.

Melko pian kiljuterapiasession jälkeen päätin, että haluan tehdä seuraaville Alternative Partyille Telmac 1800 -demon. Osmolla on tällainen laite, jonka hän osti ensimmäkseksi tietokoneekseen 1970-luvulla, ja hän toimitti minulle syksyllä sekä sen että vihkollisen vanhoja muistiinpanojaan tekemistään kokeiluista. Laite oli täysin toimiva, sillä hän oli melko äskettäin kunnostanut sen.

Osmon vierailun jälkeen huomasin, että hänessä oli jotain outoa, aivan kuin hän olisi vältellyt jonkin asian mainitsemista. Lisäksi muistiinpanoissa oli jotain epäilyttävää: vaikka ne olivatkin Osmon käsialalla, minusta tuntui, että niissä oli jotain perustavanlaatuisen ei-osmomaista. Ne sisälsivät joka tapauksessa sellaisia vaikeasti löytyviä niksejä ja anomaliatiloja, jotka osoittautuivat todella hyödyllisiksi demonteossani.

Telmac on äärimmäisin kone, jolle olen koskaan ohjelmoinut mitään. Vaikka koneen kellotaajuus onkin 1.75 MHz, tämä täytyy käytännössä jakaa kahdeksalla, sillä 1802 vaatii aina kahdeksan kellojaksoa siihen, mihin 6502:lla riittää yksi. Tämä tarkoittaa, että kullekin scanlinellä on laskenta-aikaa vain neljäätoista 6502-kellojaksoa vastaava määrä. 1861-videopiirin rajoittuneisuudesta johtuen rasteritemppuilu rajoittuu pelkkään videopiriin DMA-pointterin siirtelyyn, mutta koodin rasteriajoitus tuotti siltikin erityisiä vaikeuksia. Koska koneessa ei ole äänipiiriä ja halusin silti demoon musiikkia, piti kaiken muun laskennan ja rasteriajoituksen lomassa ehtiä vielä venkslaamaan ääniulostulon I/O-bittiäkin. Muutamissa laskennallisesti tiukoissa osissa jouduin tyytymään intialaistyyppisiin musiikillisiin ratkaisuihin, eli siihen, että koko efektin ajan kuuluu taustalla 60 hertsin drone, johon muut äänet harmonisoituvat.

RAM-muistia on 2 kilotavua, ja puolen kilon ROM-muisti sisältää muistimonitoriohjelman, josta onnekseni löytyi myös kasettilatausrutiini. Kasetilta joutui nimittäin lataamaan käytännössä jokaisen efektin erikseen, eikä omalle laturille olisi aina ollut tilaa. Pohdin tosissani myös kasetin käyttämistä taustamusiikin lähteenä, mutta päädyin sitten siihen, että kahden pulssiaaltokanavan syntetisointi muistinvaraiseen puskuriin on edukkaampaa. Ehkä seuraavassa Telmac-demossa yritän jotain trackmo-henkisempää.

Demossa oli kahdenlaisia efektejä. Osa oli frameen menevää rasterikikkailua (pyörivät sylinterit heijastuksineen, y-stretcheri), osa taasen perinteisiä framebuffer-efektejä, joille käytin sekä tavallista 64x32 mustavalkopikselin "CHIP-8-moodia" (pyörivä kaupunkisiluetti, 3D-kuutio) että itse kehittämääni dither-moodia (plasma). Efektien lisäksi demossa oli myös välitekstejä ja 64x128 pikselin still-kuvia.

Yllätyksekseni pääsin demolla kolmanneksi, vaikka compo olikin korkeatasoinen. Tämä auttoi minua nostamaan itsetuntoani huomattavasti, ja se on nyt paljon paremmassa kunnossa kuin ennen masennuskauttani.

Kuopiossa on loppuvuodesta 2001 alkaen järjestetty useita CWU-miittejä, joihin ovat osallistuneet lisäkseni wArlord, DaRK FuCKeR, DiCKiNSTASiA ja YRJÖMESTARI/MAHTI. Compomenestykseni tuoman itsetunnonnousemisen turvin olen saanut kerran houkuteltua myös Starwolfin mukaan miittiin. Näistä kaikki paitsi DaRK FuCKeR opiskelevat nyt yliopistolla TKT:tä. Itse en osallistunut ensimmäiseen miittiin, koska arvelin keskustelun koostuneen pääasiassa armeija-aiheista, ja arveluni olikin kuuleman mukaan pitänyt paikkansa. Tämä on myös syy, miksi päätin pyytää YRJÖMESTARIn mukaan seuraavaan miittiin: en halunnut olla ainoa armeijaa käymätön koko porukassa.

DaRK FuCKeR on innostunut mm. kuivajään käyttämisestä ylikellotetun prosessorin jäähdyttämiseen (vaikka hän olikin aiemmin luvannut ettei ylikellottaisi Duroniaan) ja uuden puhelimensa polyfonisista soittoäänistä (vaikka jo Communicatoriin pystyi laittamaan soittoääneksi minkä tahansa äänitiedoston). Armeijasta palattuaan hän oli myös pelannut futurecrewlaisten tekemää Max Payne -peliä, mutta ilmeisesti siinä ei ollut lopulta kovinkaan paljoa pelattavaa. Kaikesta innostuksestaan huolimatta DaRK FuCKeR on kuitenkin tuntunut vieläkin jotenkin masentuneelta 2000-luvun "tulevaisuuteen". Eikä hän edes naura kaiken aikaa niinkuin ircin perusteella saattaisi kuvitella, hän vain käyttää nykyään paljon LOL-lyhennettä nauramatta kuitenkaan oikeasti.

Sekä minä että DaRK FuCKeR olemme olleet yhteydessä CLAN ZEROn jäseniin, joista kaksi käy nykyään Pielaveden lukiota. DaRK FuCKeR on itse asiassa jopa liittynyt kyseiseen "klaaniin" ja jopa saanut heidät jonkin verran kiinnostumaan demon tekemisestä Assyille. DF mainitsi myös Yleisradion esittämän "Quaken kasvattamat" -dokumentin, jossa joku CZ:n jäsenistä esiintyi, mutta sanoi että siinä oli liikaa "kukkahattutätipaskaa".

Itse olen havainnut CZ:läisillä huomattavia okkulttisia intressejä, jotka ovat juontuneet heidän Lietevedellä kokemistaan paranormaaleista ilmiöistä. Okkultismiaiheisten keskustelujen lomassa sain myös tietooni huhun, että minut olisi joskus pari vuotta sitten havaittu kävelemässä Pirttimäen anomaalisen vyöhykkeen suunnilla. Havainto oli kuulemam täysin varma, vaikken ole käynyt Lietevedellä päinkään.

On hyvä, että CZ:n ikäluokassa on vielä kiinnostusta niin okkultismia kuin demoskeneäkin kohtaan, mutta olemme usein olleet niin miiteissä kuin ircissäkin huolissamme siitä, mitä tulee CZ:n jälkeen. Uutta verta ei enää luonnostaan ilmesty skeneen samalla tavoin kuin 1990-luvulla. Varsinkin parhaassa koodausiässä olevia teinejä pitäisi varta vasten houkutella mukaan ja lopettaa tulokkaisiin suhtautuminen vihamielisesti. Lamerit toki ansaitsevat läksytyksen, mutta on opittava erottamaan aito lameus pelkästä aloittelijuudesta.

Koodaajateinejä löytyy IRCistä esimerkiksi kanavilta #mureakuha ja #coodipulcca, jotka ovat myös WWW-sivustoja foorumeineen. Näistä #mureakuha tuntuu aika toivottomalta, koska sen käyttäjät lähestyvät koodausta paljolti hyötynäkökulmasta (PHP/MySQL kiinnostaa heitä eniten), mutta coodipulccalaiset tuntuvat suhtautuvan ohjelmointiin riittävällä leikillisyydellä. Tämän osoittaa se, että vaikka vuosi on 2002, coodipulccalaisten suosikkikieli on QBasic. Vaikka suurin osa coodipulccalaisista onkin ehkä 13-14-vuotiaita, ovat jotkut vieläkin nuorempia, jopa alle kymmenen. Mutta olemme siltikin ruvenneet kutsumaan joitakin heistä #cwu:lle "pilaantumaan". Minusta on uskomatonta, että ircissä on jo käyttäjiä, jotka ovat nuorempia kuin IRC itse. Muutenkin hämmentää, että joku 1990-luvulla syntynyt osaisi jo kävellä ja puhua ja menisi ensi vuonna jo yläasteelle.

YRJÖMESTARI on kertonut, että Riot-E:n konkurssin jälkeen osa siellä töissä olleista MAHTIlaisista on nyt ruvennut asumaan mieluummin vallatuissa rakennuksissa koska ei halua maksaa sikamaisia pääkaupunkiseudun vuokrahintoja "riistoporvareille". Heillä on toiveissa löytää jokin omakotitalo tai vastaava, jossa he voisivat asua pitemmän aikaa.

Niissä miiteissä, joissa Starwolf ei ole ollut mukana, on puhuttu myös naisista. Monet ovat huomanneet, että IRC-käyttäjissä on ainakin IRC-Gallerian kuvien perusteella hyvinkin pantavan näköisiä teinejä. DaRK FuCKeR ja DiCKiNSTASiA ovat kiinnostuneet etenkin aivottomammista teineistä, mutta itse olen kirjoitellut mieluummin älyllisesti kypsempien kanssa (sekä teinien että aikuisten). wArlord sen sijaan luottaa parinhankinnassa paljon enemmän opiskelijarientojen kaltaisiin livetilanteisiin ja jopa sanomalehti-ilmoituksiin.

Ihmissuhteista puheenollen, TKT:llä opiskeleva Pasi eli IRC-nickiltään Pasio aloitti syksyllä 2001 WWW-päiväkirjan, jossa hän kertoo avoimesti elämästään, mm. naisseikkailuistaan. Olimme jo aiemmin taivastelleet hänen ruokareseptisivuaan, jonka reseptien perässä oli aina GPL-lisenssiteksti, mutta julkinen päiväkirja on tehnyt hänestä suorastaan julkkiksen. Pasion uudet kommellukset ja hänen läpitunkeva lameutensa ovat olleet vakiokeskustelunaiheita niin #cwu:lla kuin CWU-miiteissäkin, ja uskoakseni myös monissa muissa piireissä.

Ja webbihörhöistä puheenollen, meillä on nyt varma tieto, että Auraristi on oikeasti hullu. Siis siinä määrin, että hän on viettänyt pitkiä aikoja Niuvanniemessä. Jostain käsittämättömästä syystä Auraristi on myös saanut "totuutta julistavalle" kotisivulleen oman alidomainin Picture Planetilta ilmeisestikin jo vuosi pari sitten. wArlord oli kuullut, että firman pomo eli tECHNOfALCON olisi päättänyt, että Auraristin mouhotukset olisivat hyvää mainosta tai ainakin näkyvyyttä firmalle, ja siksi alidomainin voisi tarjota hänelle ilmaiseksi. Tämä saattaa toki olla myös jokin mINDeAGLEN idea, jonka okkulttista relevanssia en ole vielä onnistunut käsittämään.

Kolmas paikallinen henkilö, josta usein keskustelemme miiteissä, on Edgy eli cs.uku.fi-palvelimen BOFH. Hän tuntuu asennoituneen ylläpitotehtäväänsä siten, että suurin osa käyttäjistä on idiootteja, joita pitää rangaista ja kouluttaa. Toisinaan hän rankaisee käyttäjiä jopa aivan umpimähkäisesti esim. poistamalla satunnaisilta käyttäjiltä tunnuksia. wArlord ei pidä tästä, mutta itse pidän tätä asennoitumista erityisen tervetulleena nykyiseen maailmaan, jossa silmitön lameuden vyöry huokuu kaikkialta. Tuntuu, että 9/11-iskut olisivat ikäänkuin vapauttaneet lameuden demonit valloilleen lovecraftiaanisista syövereistään.

Vakuuttavana merkkinä lameuden vyörystä on se, että jopa Silicon Graphics on luopunut työasemakoneissaan RISCistä ja UNIXista ja suosii nykyään niissä x86:ta ja Windowsia. HP:tä lameuden aalto ei sentään ole vielä saavuttanut, sillä se siirtyi PA-RISCistä ja Alphasta VLIW-arkkitehtuuriin (IA-64) eikä myöskään ole hylännyt HP-UXia eikä VMS:ää. Mutta tuskin menee monta vuotta ennen kuin lameus saavuttaa HP:nkin. DEC:hän menetettiin jo monta vuotta sitten.

Jopa Star Trek on lameutunut. Loppuvuodesta 2001 oli alkanut uusi Star Trek -sarja nimeltään "Enterprise", jonka jaksoja olimme ahkerasti "warettaneet" niin IRC-bottien kuin Windows-pellejen uusien Napster-kloonien kuten Kazaan kautta. Tätä sanotaan nykyään varsinkin lameripiireissä "warettamiseksi", vaikka piratismin kohteena ovat videotiedostot eikä software.

Lupaavasta alustaan huolimatta Enterprise osoittautui varsin epäkoherentiksi sarjaksi, joka ei ota Star Trek -maailman historiallista viitehehystä lainkaan tosissaan. Jopa animesarjat ovat paljon ristiriidattomampia ja syvällisempiä vaikka ovatkin olevinaan "lasten piirrettyjä". Ja South Park on sisällöllisesti suorastaan mestariteos, vaikka se on estetiikaltaan lähes yhtä juostenkustua kuin MAHTI-demot. Ehkäpä siis jopa Flash-animaationa voisi toteuttaa paremman sarjan kuin Enterprise.

Puhe piirretyistä toi joidenkin mieleen Olipa Kerran Elämä -sarjan. Olikohan se DaRK FuCKeR, joka sai sitten idean, että voisi olla vastaavanlainen sarja nimeltä Olipa Kerran Tietokone, kuvattuna yhtä tarkasti mutta myös yhtä helposti ymmärrettävästi. Pikku-ukot tekisivät kaikenlaista askareita prosessorien sisällä ja marssisivat väylillä, ja välillä marssisivat myös D/A-muuntimiin jossa he muuttuisivat elektronipilviksi, jotka elektronitykki mäiskäyttäisi kuvaputken pinnalle. Tällainen sarja olisi erityisen tarpeellinen, koska nykyajan valtavirtakoneet kätkevät toimintaperiaatteensa niin perusteellisesti, etteivät edes coodipulccalaisten kaltaiset innostuneet lapset enää löydä niitä luonnollista tietä.

Sain syksyllä vihdoinkin kerrottua Starwolfille, että olen se Othran eksä, josta Othra oli kertonut, ja hän reagoi tähän yllättävänkin positiivisesti. Hän alkoi kysellä minulta yhä useammin kaikenlaista ja halusi jopa osallistua CWU-miittiin nähdäkseen "todellista demoscene-kulttuuria". Ne vierailut jäivät kuitenkin yhteen kertaan, koska Starwolf pettyi siihen, millaisia "vonkaajasikoja" kaikki muut osallistujat olivat.

Starwolf sanoi hakeneensa jo lukion päätyttyä Kuvataideakatemiaan eikä ollut päässyt, mutta hän aikoo hakea uudelleen tänä kesänä. Tietojenkäsittelytiede oli ollut hänelle varavaihtoehto, mutta hän oli kiinnostunut senkin tarjoamista "ajattelun avaruuksista" sen verran että päätti opiskella sitä vielä toisenkin vuoden.   Kuvataideakatemian rehtorina on tällä hetkellä mediataiteilija Stefan Ala-Matola, joka tuntuu suosivan "digitaalista taidetta" aivan erityisen painokkaasti. TKT-opinnot, ohjelmointitaidot ja välillinenkin kytkös demoskeneen voisivat siis myös edesauttaa Starwolfin pääsemistä kyseiseen kouluun. Olen kuitenkin vakuuttunut, että Starwolf ei ole pelkkä pyrkyri vaan aidosti kiinnostunut kaikesta lukemastaan: jo lukioaikoinaan hän oli lukenut kaikki löytämänsä William Gibsonin kirjat imeäkseen niistä jonkinlaista "cybertulevaisuuden henkeä" yrittäen suhteuttaa sitä siihen mitä Othra oli kertonut, mutta yliopistossa hänen mielikuvansa kehittyivät vähemmän naiiveiksi.

Starwolf suositteli minulle joitakin Ala-Matolan kirjoittamia nettisivuja ja kirjoja kuten myös hänen ajatteluunsa vaikuttaneen Marshall McLuhanin kirjaa "Ihmisen uudet ulottuvuudet". Ala-Matolan teksti on usein vaikeaselkoista, koska se vilisee hyvin erikoisia käsitteitä, enkä ole vielä saanut otetta hänen ajattelunsa ytimestä. Olen havaitsevinani hänellä äärimmäistäkin neofiliaa, tarvetta korvata vanhat asiat uusilla itsetarkoituksellisesti sen sijaan että uudet otettaisiin niiden rinnalle, ja tämä periaate ulottuu hänellä jopa ihmiskehoon.

Ala-Matola on nimittäin transhumanisti eli kannattaa ihmisen "vapauttamista biologisen kehon rajoitteista" ja "transformoimista cyber-entiteetiksi". Eräällä korkealentoisemmalla nettisivullaan hän jopa tunnustautuu "accelerationistiksi", jonka mielestä kaiken kehitysnopeutta on itsetarkoituksellisesti kiihdytettävä ns. "hyperstitioiden" avulla. En vielä tiedä, kuinka tähän pitäisi suhtautua: toisaalta hyperstitioiden teorialla on yhtymäkohtia kaaosmagiaan, mutta toisaalta accelerationismin vaatima lineaarinen edistyskäsitys on tavattoman ahdasmielinen ja kapea.

Starwolf on inspiroivimmillaan silloin, kun hän on lukenut useita vaikeita ja korkealentoisia tekstejä ja sitten sekakäyttää niistä omaksumiaan käsitteitä ja teorioita. Samassa virkkeessä saattavat yhdistyä Ala-Matolan mediasynvergenssit ja cata-virtaukset tietojenkäsittelytieteen universaaliautomaatteihin ja Kolmogorov-kompleksisuuteen. Minua toisinaan jopa huimaa Starwolfin älyllis-käsitteellinen tykittely, ja hän onkin tarjonnut minulle nyt sellaista rajojarikkovaa älyllistä haastetta, jota en ole Liebmannin tunkkaisesta skolastiikasta saanut.

Starwolf myöskin harjoittaa polyamoriaa, eli hänen tapauksessaan sitä, että hänellä voi olla useita seurustelukumppaneita samaan aikaan, mutta kuitenkin niin, että seksiä harjoitetaan vain niiden kanssa, jotka kuuluvat hänen "kuvioonsa". Liityin tähän "kuvioon" helmikuussa, kun suoritimme yhdessä sen muiden pohjoissavolaisten jäsenten kanssa asiaankuuluvan wiccarituaalin.

««-  · CWU MEMOiRS 0xA6 ·  nExT cHApTeR -»»