««- · CWU MEMOiRS 0xA1 · -»»
========================================================================== 0xA1 - Kuopio - dArK sTuFfEr - 2000-10 - 405 lines ==========================================================================
Y2K-katastrofi ei meidän rinnakkaistodellisuudessamme toteutunut, mutta todennäköisesti monissa muissa toteutui. Tästä syystä oli tarpeellista rakentaa bunkkeri ja päättää etukäteen viettää siellä 10 päivää ennen paluuta yhteiskuntaan; moni rinnakkaistodellisuusversioni saattaa olla juuri tämän ansiosta elossa.
Alkuperäisistä suunnitelmistani poiketen päätin hakea opiskelemaan ensisijaisesti Kuopion yliopistoon, en Jyväskylän enkä Tampereen. Esimerkiksi Jyväskylässä en olisi voinut olla mitenkään varma siitä, että minulla olisi ollut myös sikäläisessä asunnossa kiinteä Internet-yhteys, joten varminta oli pysyä Kuopiossa. Lisäksi muuttamisessa on omat kustannuksensa, ja nämä kustannukset olisivat saattaneet estää minua osallistumasta kesän Alternative Partyille, joita ehdottomasti en missään nimessä olisi jättänyt väliin.
Olen nyt siis ensimmäisen vuosikurssin tietojenkäsittelytieteen opiskelija Kuopion yliopistossa. Suurin puute Jyväskylään verrattuna on se, että täällä ei ole humanistista tiedekuntaa, mutta uskon, että pystyn lukemaan tarvittavat humanistiset "grimoiret" muutenkin, tarvittaessa vaikka matkustamalla Jyväskylään ellen saa niitä kaukolainaan.
Tietojenkäsittelytieteen laitos oli minulle ennestään tuttu, ja tunsin myös monet laitoksen opiskelijat entuudestaan. GateNetissä messuilleet ELC-demoskeneryhmän jäsenet Kimble ja Marack ovat neljännellä ja viidennellä vuosikurssilla, ja lisäksi tunsin entuudestaan Anna-Riitan, jonka olin tavannut IRC:ssä lukioaikoinani, ja jonka luona olin käynyt muutamia kertoja treffeilläkin. Tämä on ollut erityisen hämmentävää, sillä hän toimii laitoksella lehtorina ja mm. Johdatus Tietojenkäsittelytieteeseen -kurssin luennoitsijana.
Ykkösvuosikurssilaisista tunsin ennestään Petterin ja Katjan, jotka kävivät samaa lukiota kanssani. Muut olivat tuntemattomia.
Petteriä pidän yhtenä ideologisista arkkivihollisistani, sillä hän on ns. neofiili: hän pitää kaikkea uutta itseisarvoisesti parempana kuin vanhaa, ja kaikki yli 2 vuotta vanha pitäisi aina hylätä "vanhentuneena". Jo peruskurssien luennoilla hän on saanut minut lähestulkoon raivon partaalle kyseenalaistamalla esiteltyjä algoritmeja ja muita teorioita pelkästään niiden iän vuoksi. Onneksi tajusin jo parin viikon sisällä opiskeluni alkamisesta, ettei luennoilla käyminen hyödytä minua mitenkään, ja opiskelen mieluummin omatoimisesti, kun mitään luentopakkoakaan ei ole.
Katja puolestaan on "hikipinko", jolla ei ole erityistä kiinnostusta tietotekniikkaan, mutta hän haluaa saada kaikesta aina ryhmänsä parhaan arvosanan. Otaksun, että hänellä tulee olemaan ristiriitoja etenkin niiden opiskelijoiden kanssa, jolla on harrastustaustansa vuoksi hyvät edellytykset menestyä opinnoissa käyttämättä siihen juurikaan vaivaa.
Opiskelijoista erottuu kaksi merkittävää ryhmää. Yhteen kuuluvat ne, jotka ovat tulleet opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä yksinomaan rahallisista syistä, varmistaakseen hyvän ja rahakkaan urakehityksensä. Halveksun tämän ryhmän jäseniä sydämeni pohjasta. Toiseen kuuluvat ne, joiden motivaatio perustuu aitoon ja syvään kiinnostukseen tietojenkäsittelyä kohtaan, ja esimerkiksi itse kuulun näihin. Lisäksi on suuri määrä kumpaankaan ryhmään luokittautumattomia opiskelijoita.
Voimakkaimmin kapitalisminlöyhkäisiä opiskelijoita ovat yrittäjyydestä jatkuvasti paasaava Mari ja yrittäjyyden lisäksi Micro$oft Windowsia ylistävä Jarmo. Viivi puolestaan käsittääkseni antaa harjoitustehtävänsäkin muiden tehtäväksi maksaen tästä ns. luonnossa, keskittyen itse pääasiassa juhlimiseen opiskelun sijaan -- ilmiselvä urapyrkyri siis. Pasi puolestaan mainostaa WWW-sivustoaan jatkuvasti kaikille aivan kuin hänellä olisi jokin siihen liittyvä rahallinen taka-ajatus. Johanna puolestaan on vastaanottanut jo nyt epäilyttävän paljon vastuutehtäviä mm. opiskelijatoimintaan liittyen, joten hänkin saattaa olla pohjimmiltaan rahakeskeinen pyrkyri.
Tietokoneharrastajapuolella on monentasoisia henkilöitä, joista voisin ensiksi nimetä selkeät lamerit. Jonne (ircissä Intruder) on entinen MBnet-käyttäjä, jonka peruskysymys joka asiaan on "millä ohjelmalla", aivan kuin asioiden tekemiseen riittäisi pelkkä sopiva valmisohjelma. Antti (ircissä akl) puolestaan on itsestään liikaa uskova Linux-intoilija, joka valitsee kaikkeen aina yhden "ainoan oikean" ratkaisun ja puolustaa sitä henkeen ja vereen eikä suostu muuttamaan kantaansa vaikka olisi selvästi väärässä. Lameri tuntuu olevan myös sivuaineopiskelija Markus, jolla ei tunnu olevan Internetin suhteen minkäänlaista lähdekritiikkikykyä, vaan joka uskoo mm. avaruusolentojen ja "kremlinjuutalaisten" salaliittoon ja Urantia-kirjan kirjaimelliseen totuudellisuuteen.
Vakavastiotettavista opiskelijoista voisin mainita ensiksi Oton (ircissä Liebmann), joka intoilee ainakin funktionaalisista kielistä ja tuntuu tietävän paljon myös klassisesta musiikista, puisevista filosofeista ja muusta korkeakulttuurista. Arvelen, että minulla saattaa tulla huomattavia ja älyllisesti haastavia ideologisia konflikteja hänen kanssaan. Myös Helin (Hellish) oletan kovatasoiseksi, koska hän on GateNetissä messuilleen Tarnelin pikkusisko. Jostain itäblokin maasta kotoisin oleva "Katriina" (jonka nimeä en ole vielä nähnyt kirjoitettuna missään) tuntuu myös huomattavan kovatasoiselta, ja hänellä tuntuu olevan perhesuhteidensakin kautta harvinaista tietoa mm. neuvostoaikaisesta tietotekniikasta ja samizdat-kybernetiikasta. Toinen havaitsemani ulkomaalainen opiskelija on jostain Etelä-Amerikan maasta kotoisin oleva Manolo, mutta hänestä en osaa sanoa vielä yhtään mitään.
Pasin lisäksi toinen henkilö, joka on maininnut kotisivunsa useampaan kertaan, on Laura (Starwolf), mutta hän vaikuttaa enemmän taitelijalta ja graafikolta kuin pelkän rahan vuoksi "kyberkulttuurista" kiinnostuneelta. Hän tulostaa usein kaikkea mahdollista, mutta ei läheskään yhtä paljoa kuin sivuaineopiskelija Harri, joka tulostaa jopa virheilmoitukset. Veikkaanpa, että tällaiset "printterilamerit", jotka ovat vastuussa ehkä 95 prosentista koko koulun tulostuksista, ovat varsin pieni vähemmistö.
Alternative Party järjestettiin tänä vuonna kesällä, ja tällä kertaa Helsingissä. Majoituin mR.mEgAsTuFfin luona, vaikka hän jonkin verran halveksuikin MSX-intoiluani ja yritti saada minua sen sijaan käyttämään aikani rahanhankintakeskeiseen työhön. Hän myös yritti toistuvasti saada minua työkollegakseen Surina-nimiseen yritykseen. Voisin tehdä työni Kuopiostakin käsin, mikäli en suostuisi muuttamaan Helsinkiin, ja edut kuulemma olisivat silti hyvät. Valitettavasti jouduin kieltäytymään eettisistä ja ideologisista syistä: vaikka kannatankin täysiverisesti "lamereiden kusettamista", on mielestäni väärin harjoittaa sitä kaupallisin motiivein.
Tein joka tapauksessa partyille MSX-demon. Tällä kertaa yksin, sillä DiCKiNSTASiA oli lähtenyt FU!RORista, Samppa ei ollut matkustelunsa vuoksi saatavilla, ja Tugga oli poistunut kanavalta jo ennen vuosituhannenvaihdetta. Gruupinnimi FU!ROR oli kuitenkin käytettävissä, joten käytin sitä. Sijoituin neljänneksi huolimatta siitä, että tein demon täysin yksin. Ensi kerralla aion ehkä valita jonkin haastavamman alustan, esimerkiksi Telmac 1800:n, jonka Osmo hankki 1970-luvulla ensimmäiseksi tietokoneekseen, ja jollaisen voisin siis ottaa häneltä lainaan.
Mielestäni Alternative Party on koko Suomen merkittävin tietokonetapahtuma, ja tästä syystä olin huolissani siitä, että osanottajia oli tänä vuonna vain viitisenkymmentä. Aion tästä syystä ruveta puhumaan kyseisen tapahtuman puolesta aina tilaisuuden tullen, ja tekemään kaikkeni, jotta se järjestettäisiin vielä ainakin kerran. Kaikki muut suomalaiset demoskenetapahtumat tuntuvat aivan liian traditionalistisilta, ilman minkäänlaista kunnon halua laajentua ja uudistua paitsi korkeintaan kapitalismin ehdoilla.
Tänä kesänä on perustettu kaksi uutta demoskeneaiheista WWW-sivustoa, nimiltään Pouët.net ja Orange Juice. Jälkimmäiseen kuuluu myös demomusiikkia soittava, Nectarine-niminen mp3-radio. Kuuntelen tosin mieluummin 8-bittiseen demo- ja pelimusiikkiin keskittyvää Kohina-nettiradiota samoin kuin metallia soittavia radioita. Vaikka jälkimmäisiä onkin olemassa lukuisia, en ole vielä törmännyt sellaiseen, joka soittaisi Enochian Crescentiä, joten sen kappaleet olen joutunut hankkimaan perinteisillä piraattimenetelmillä stream-tallennuksen sijaan.
Käytän edelleen 386-PC:tä ja Amiga 1200:ta, joilla reaaliaikainen mp3-streamin toistaminen on jokseenkin vaikeaa CISC-arkkitehtuurien puutteellisuudesta johtuen. MP3-toistoon minulla on käytössä 386-optimoitu mpg123, jota en ole pystynyt julkaisemaan, koska sen lisenssi estää muokatun version levittämisen. FFMPEGin videokodekkeja sen sijaan en ole saanut toimimaan lähellekään reaaliaikaisesti kummallakaan koneella, ja koska Internet on yhä enemmän täynnä mielenkiintoista ja outoa videomateriaalia, haluaisin mieluusti jonkin mahdollisuuden sen katsomiseen. Samoin esimerkiksi neuroverkot, raytracing ja superoptimointi olisivat sellaisia laskennallisesti intensiivisiä tutkimuskohteita, joihin CISC-prosessorit eivät taivu.
Olen tehnyt sellaisen periaatepäätöksen, että en hanki koskaan ainuttakaan laitetta, jossa on 1980-luvun jälkeen markkinoille tullut CISC-prosessori. Sekä 68060 että Pentium ovat pelkkää vanhentuneen arkkitehtuurin tekohengittämistä suuremmilla transistorimäärillä ja kellotaajuuksilla, eivätkä ne tästä syystä sovellu minkään aidosti uudenlaisen laskennan suorittamiseen.
Yksi vaihtoehto olisi hankkia Amigaan sellainen Blizzard-turbokortti, jossa olisi nopeamman CISC-prosessorin rinnalla PowerPC 603e (sama kuin BeBoxissa). Tämä ei kuitenkaan tunnu kovin Amiga-hengen mukaiselta. Amigan perillisenä markkinoitu Pegasos, joka ajaa MorphOS-nimistä AmigaOS-yhteensopivaa PowerPC-käyttöjärjestelmää, on vielä turbokorttejakin kalliimpi.
Suorituskykyynsä nähden paljon halvemmiksi tulisivat 1990-luvun Unix-työasemat, joista näkee jo nykyään poistomyyntejä. Technofalcon ei kuulemma enää käytä SPARCstation ykköstään, ja olen joskus vinkannut halustani ostaa sen, mutta olen aika varma, ettei sen suorituskyky riittäisi RISC-tarpeisiini. Erään paikallisen CAD-firman käytöstään poistamat HP:n PA-RISC-työasemat olisivat mielenkiintoisempi vaihtoehto, ja niiden hohtoa lisää vielä se, että 712- ja 715-malleissa käytetty PA-RISC 7100LC oli ensimmäinen yleiskäyttöinen mikroprosessori, jossa oli vektorikäskykanta -- jo ennen Pentium MMX:ää siis. Asianmukaisesti toteutetut vektorikäskyt (MMX:n CISC-purkka ei ole asianmukainen) olisivat erittäin hyödylliset reaaliaikaisen videotoiston ja mikseivätpä vaikka neurolaskennankin toteuttamisessa.
PA-RISC-työasemalla ajaisin ehdottomasti HP-UXia iänikuisen ja valtavirtaistuneen Linuxin sijaan. Muita sellaisella toimivia mielenkiintoisia vaihtoehtoja olisivat OpenVMS ja NeXTSTEP, joilla pääsisin eroon jopa valtavirta-unixien valtavirtaisuudesta ja laajentamaan ajatteluani niiden ulkopuolelle. Koen tosin jonkinlaista ristiriitaa siitä, että ideologiani ohjaamana kannatan vapaita ohjelmistoja ja yhteisiä teollisuustandardeja, mutta harvinaiset poropietarikäyttöjärjestelmät ja yksittäisten laitteistovalmistajien erikoisuudet kiinnostavat silti paljon enemmän. Yritän selvittää pohjimmaista syytä tähän ristiriitaan.
Mielenkiintoinen vaihtoehto olisivat myös RISC-pohjaiset pelikonsolit, kuten Sega Dreamcast tai Playstation 2. Kumpaankin on saatavissa täysin virallisesti ethernet-verkkokortin, näppäimistön ja kiintolevyn kaltaisia lisälaitteita, joten kulutuskeskeisen pelikonsolikonseptin rajojen rikkominen olisi ehkä helpostikin mahdollista. Toisaalta uudehkon pelikonsolin sijaan voisi olla järkevää hankkia jokin RISC-pohjainen PC:n kilpailija, kuten Macintosh, RiscPC tai BeBox. Myös VLIW-pohjainen Transmeta Crusoe kiinostaisi, mutta se tuntuu turhan vahvasti nojaavan x86-emulaatioon ja PC-kulttuuriin.
Haluan joka tapauksessa harkita vaihtoehtoja syvällisesti ennen päätöstäni. Olen nimittäin tehnyt havaintoja seikoista, jotka eivät tunnu liittyvän tietokonelaitteiden ja käyttöjärjestelmien teknisiin piirteisiin mitenkään, mutta vaikuttavat silti siihen kulttuuriin, jota niiden puitteissa kehkeytyy.
Olen jo vuosia sitten havainnut, että BBS-maailma ja Internet-maailma tuntuvat hylkivän toisiaan, ja tästä syystä BBS:ien käyttö Unixilla tuntui liki yhtä väkinäiseltä kuin Internetin käyttäminen Micro$oft DOSilla. Vastaavasti Unix-maailma tuntuu suorastaan vastustavan kaikkea, mikä on demoskenetyyppiselle luovalle kulttuurille ominaista. Kunnollisia träkkereitä tai Deluxe Paint -klooneja ei unixeille yksinkertaisesti vain synny, vaikka niitä kuinka yritettäisiin synnyttää, ja tarjolla olevat video- ja audiorajapinnat tuntuvat olevan suorastaan vihamielisiä demontekoon. Tästä syystä käytän itse tracker- ja pikseligrafiikkatarkoituksiin yksinomaan Amigaa, enkä edes yritä käyttää Linux-PC:tä siihen. Tiedän, että jotkin gruupit ovat tehneet träkkerien korvikkeiksi Unix-henkisiä työkaluja, joille kappale sampleineen kuvataan POV-Ray-tyyppisellä kuvauskielellä ja pulautetaan sen pohjalta träkkerimodiksi, mutta itse koen tällaisen "kääntäjän" kanssa työskentelyn täysin luonnottomaksi ja väkinäiseksi.
Vielä vuonna 1998 kuvittelin, että unixien skenekelvottomuudessa olisi kyse olisi vähäisestä skenehistoriasta, ja asia korjautuisi ajan myötä. Havaitsin orastavan skenekulttuurin pilkahduksia esimerkiksi Enlightenment-ikkunamanagerissa ja BitchX-irkkaimen ansigrafiikoissa. Mutta mitä tarkemmin tutkin asiaa, sitä selvemmäksi minulle tuli, että kyse on perustavanlaatuisesta järjestelmien välisistä ontologis-metafyysisistä eroavaisuuksista. Lazercode/CGK:kin teki aikoinaan vastaavan havainnon SGI O2:een liittyen puhuessaan sen "sielun" saavuttamattomuudesta: koska ainoa kulttuurin sallima tapa käyttää O2:n videopiiriä on OpenGL-pakkopaidan kautta, ei demoskenelle ominainen grafiikkaohjelmointi ole kertakaikkiaan mahdollista sillä. Korkean tason rajapinnan suunnittelija on jo päättänyt etukäteen, millaisia efektejä laitteistolla on luvallista tehdä.
Eikä kyse ole ainoastaan Unixista, vaan myös Micro$oft Windows vaikuttaa totaalisen demoskenevihamieliseltä alustalta. Windowsillekaan ei ole saatavilla kunnollista träkkeriä tai Deluxe Paint -kloonia; Modplug Tracker on kuuleman mukaan läpikotaisin käyttökelvoton. Kaikki varteenotettavat Windowsin musiikkiohjelmat, kuten Jeskola Buzz tai kädettömien lamereiden suosima Dance Ejay, edustavat täysin erilaista kulttuuria kuin Amiga-tyyppiset träkkerit. Sellaista, jossa julkaistava artefakti ei ole helposti muokattava träkkerimoduuli vaan esimerkiksi MP3-tiedosto.
M$-DOS ei ole PC:llä enää relevantti demokäyttöjärjestelmä varsinkaan uudemman laitteiston kanssa, ja DemOS-projektikin kuopattiin jo. Mielestäni demojen kuuluu toimia kohdelaitteellaan mahdollisimman suoraan, ilman että niitä varten on asennettuna jokin erillinen "demokäyttöjärjestelmä". Mielestäni voidaan siis julistaa, että PC on demokoneena kuollut, ja että Unix-työasemat eivät koskaan demokoneina pysty edes syntymään. Uudemmista valtavirtalaitteistoista siis korkeintaan pelikonsolit ovat demokäyttöön sopivia -- ainakin sen perusteella, että niiden laitekokoonpanot on vakioitu ja rekistereihin pääsee suoraan käsiksi.
Olen havainnut jonkinlaisen trendin, että demoista pyritään saamaan monialustaisia. Tämä on mielestäni toisaalta hyvin mielenkiintoinen idea, mutta toisin kuin vielä vuonna 1998 ajattelin, täysin demoskenehengen vastainen. Kaikenlaiset virtualisoinnit ja muut korkean tason rakenteet peittävät näkymättömiin sen koneiston, jonka näkyvä käyttö on koko skenen ydin. Jo 80-luvun yhdysvaltalaiset monialustapelit, kuten Sierran ja Lucasartsin seikkailupelit, osoittivat tämän lähestymistavan esteettisen kelvottomuuden -- näiden pelien Amiga-versiot ovat teknisesti ja esteettisesti aivan hirveitä. Virtuaalikoneissa olisi kyllä potentiaalia esimerkiksi 4K-introjen kooditiheyden maksimointiin, mutta nekin pitäisi suunnitella aina jokaista kohdelaitetta ja käyttötarkoitusta varten erikseen.
Itse aion vastedes keskittyä demonteossa vain sellaisiin alustoihin, jotka ovat visusti valtavirran ulkopuolella. On valtava määrä koneita, joille ei ole vielä tehty ainuttakaan demoa, joten kokonaiset demotaiteellisen ilmaisun maailmat ovat vielä täysin tutkimattomia. Varsinkin kesän Alternative Partyjen jälkeen olen kiinnittänyt entistäkin enemmän huomiota kaikenlaisiin outoihin ja hyljeksittyihin laitteisiin ja niiden demomahdollisuuksiin.
Esimerkiksi alkusyksystä kannoin Kuopion CruzBrokerin takahuoneesta ulos Datasaab-Valmet-merkkisen tekstipäätteen, joka oli liittimiään myöten niin outo, ettei siitä löytynyt edes Internetistä kertakaikkiaan mitään tietoa. Olen kuitenkin yrittänyt selvittää sen protokollaa yleismittarin ja PC:n rinnakkaisporttiin rakennetun kytkennän avulla. Vaikka kyseessä onkin vain tekstipääte, niin laitteen outous antaa minulle toivoa, että sen syövereistä saattaisi löytyä jokin hyvin poikkeuksellinen salaisuus, joka mahdollistaisi vaikkapa konekielisen koodin syöttämisen ajettavaksi sarjaportista käsin, mikä monikymmenkertaistaisi sen demopotentiaalin.
Se kuvitelma, että lähes kaikki tietotekniikkaan liittyvä olisi raportoitu Internetiin, on täysin harhainen, sillä www-sivujen tekijät keskittyvät enimmäkseen "legendaarisiin" mikrotietokoneisiin ja pelikonsoleihin. Erityisen pahassa katveessa tuntuisivat olevan eurooppalaisvalmisteiset mini- ja mainframe-koneet päätteineen, sekä kaikenlaiset erikoiskäyttöiset koneet kuten eräässä yliopiston varastohuoneessa näkemäni Perkin-Elmer-merkkinen laite. Yhdysvaltalainen valtavirtakulttuuri tuntuu pitkälti määrittelevän sen, millaiset ilmiöt saavat Internetissä minkäänlaista huomiota. Lisäksi kyse on ylimielisestä ja suorastaan kolonialistishenkisestä voittajien historiasta -- edes Internetin ylivaltaa edeltäneestä BITNETistä (jossa esim. IRC:n esikuva BITNET Relay Chat syntyi) ei löydy juuri minkäänlaista tietoa. Selvästikään "vihollisten" historia ei ole Internet-historioitsijoille riittävän mielenkiintoista.
Sekä mR.mEgAsTuFf että DaRK FuCKeR ovat esittäneet #cwu:lla aiheellisen huomion siitä, että yhä kapeampiin ja erikoisempiin teknologioihin ja aihepiireihin keskittyminen saattaa eriyttää minut omaan maailmaani, jota kukaan muu ei ymmärrä. Siksi olen ottanut käyttöön eräänlaisen dualistisen tasapainoperiaatteen: mitä syvemmällä olen yksityisessä maailmassani, sitä syvemmällä minun olisi oltava myös yhteisessä maailmassa.
Tähän mennessä BBS- ja Internet-maailmoja on pidetty esoteerisina ja lihamaailman julkisesti näkyviä osia eksoteerisina. Okkultisti on siis näin voinut tasapainotella Internet-elämän ja IRL-elämän välillä. Internetin yleistyminen on kuitenkin muuttanut tilannetta siten, että myös Internet on nykyään syytä jakaa esoteeriseen ja eksoteeriseen puoleen, ja Internetiä käyttävän okkultistin on toimittava tasapainoisesti molemmilla puolilla. DaRK FuCKeRin Internet-elämä on tällä hetkellä painottunut liikaa eksoteeriseen, omani taas esoteeriseen.
Esoteerinen puoli on se, jossa okkultisti pitää päämajaansa, ja josta hän ammentaa sen voiman, joka tekee hänestä eksoteerisen maailman puolella erityisen ja menestyksekkään. Käytännössä siis harvinaisten järjestelmien käyttö ja syvempään algoritmiikkaan paneutuminen voivat tehdä minusta valtavirta-Internetin kuten WWW:n ja IRC:n puolella suoranaisen superihmisen, etenkin Windowsia käyttäviin PC-lamereihin verrattuna. Ja varsinkin kaikkein alhaisimmissa loukoissa, kuten TVTV-chatissa, pystyisin olemaan käytännössä kaikkivoipa jumalolento. Tämä tosin edellyttäisi sitä, että käyttäisin esoteerisia taitojani murtautuakseni MTV3:n palvelimiin, etenkin siihen, joka vastaa chatin SMS-liikenteestä. Tähän mennessä en ole vielä onnistunut löytämään sopivaa reikää, mutta jatkan magianharjoitusta.
Olen kuitenkin aktivoitunut lameripitoisilla IRC-kanavilla kuten #linux.fi ja #muropaketti. Käytännössä havaitsen, kun kanavalle saapunut lameri kysyy typerän kysymyksen (näiden melko varma tuntomerkki on kysymysmerkkiä edeltävä välilyönti, joten käyttämäni skripti korostaa tällaiset kysymykset), ja vastaan siihen sen jälkeen mahdollisimman viiltävän sarkastisesti. Tavoittelen zenbuddhalaisten koanien ideaalia, että muutama tarkoin valittu sana pystyy aikaansaamaan kohteessaan välittömän valaistumisen, joka esimerkiksi lamereiden tapauksessa avaa heille polun epälameriuteen.
Nykyään #linux.fi:llä vierailee jo todella viheliäisiä lamereita. Vastaan tuli esimerkiksi eräs, joka halusi kääntää kernelin, mutta ei osannut siirtyä oikeaan hakemistoon, koska ei tiennyt cd-käskyä. Hänelle tuli cd:stä mieleen vain cd-levy. Olin niin häkeltynyt, etten edes keksinyt riittävän viiltävää koania jolla vastata hänelle. Se on nähty jo aiemmin, että monet Linux-käyttäjät eivät tajua käyttävänsä unixia, ja että jotkut heistä kutsuvat hakemistoja "kansioiksi". Onneksi tällaiset lamerit saa usein eliminoitua antamalla heille "neuvoksi" roottina suoritettava rm -rf / -komento.
CGI-pohjaisissa WWW-chateissa pystyn myös päivystämään, mutta Java-, Flash- ja Shockwave-pohjaiset WWW-ympäristöt (kuten vaikkapa Hotelli Kultakala ja Pasimaailma-pelisivusto) ovat vielä toistaiseksi ulottumattomissani. Ehkä RISC-koneen hankkiminen tulee parantamaan mahdollisuuksiani emuloida ja analysoida alhaisten CISC-koneiden järjestelmiä. Mutta tätä ennen meidän on luotettava siihen, että esimerkiksi DaRK FuCKeR palaa esoterian pariin ja muuttaa eksoteerista toimintatapaansa sarkastisemmaksi ja maagisemmaksi.
Toinen tekniikka on culture jamming -tyyppinen, jossa käytetään vahingollisen kulttuurin kieltä ja elementtejä sitä itseään vastaan. Eli vaikka esimerkiksi graafiset WWW-sivustot ja Flash-pelit ovatkin mitä hirvittävintä syntiä, on niitä luvallista tehdä, jos tarkoituksena on korjata koko asianomainen kulttuuri sisältäpäin. Saastaisia alustoja on myös luvallista ja tarpeellista "ownata" samaan tapaan kuin IRC-soturit valtaavat lamereiden IRC-kanavia.
Ehkä tulevaisuudessa tämän toiminnan voi nostaa jopa mentaaliselle tasolle, ja gruuppimme pystyy WWW-saastapesäkkeiden kautta valtaamaan käyttöönsä lamereiden mieliä, joihin voimme ujuttaa millaisia troijalaisia hyvänsä. Myös mR.mEgAsTuFf on tyytyväinen tähän ideaani, joten aion jatkaa sen työstämistä.
Entäpä sitten lihamaailman puoli? Tiedän, että se on ollut elämässäni varsin vähäisessä osassa otettuani viime joulukuussa käyttööni kaapelimodeemin, mutta aiemminmainitun tasapainoperiaatteen vuoksi olen alkanut kiinnittää siihen taas entistä enemmän huomiota.
Yliopisto on minulle luontevin ympäristö eksoteerisen lihamaailman häkkäämiseen. Jo ensimmäistä koulupäivää varten pukeuduin ja naamioiduin aivan erityisen okkultistisesti antaakseni muille ykkösvuosikurssilaisille mahdollisimman voimallisen ensivaikutelman itsestäni. Olen myös tehnyt systemaattisen taustakartoituksen kaikista TKT-kursseilla näkemistäni opiskelijoista, etenkin naispuolisista, ja laatinut jonkinlaisen alustavan toimintastrategian, mutta en ole vielä päässyt sen osalta toteutusvaiheeseen. Palaan aiheeseen myöhemmässä raportissani.
Mainittakoon vielä lopuksi, että kuulin Lieteveden suunnalta merkillisiä uutisia. Lieteveden kirkko paloi loppukesän aikaan, ja syyllisinä tähän pidetään entisiä yläasteen oppilaita, jotka olivat viettäneet aikaa kirkon läheisyydessä tätä ennen. Kun otin asiasta myöhemmin selvää isäni Taiston kautta, havaitsin, että tähän joukkioon kuuluivat CLAN ZEROn jäsenet Hencca, Temetzu ja Jonetzu. Koska kaikki nämä olivat muuttaenet muille paikkakunnille opiskelemaan jo pari vuotta sitten, kyseessä todennäköisesti oli jonkinlainen järjestetty CZ-miitti. En tiedä, oliko kyseessä samanlainen henkimaailmalähtöinen tulipalo kuin Hönttölän ja Öökkölän tapauksissa vaiko tietoinen tuhopoltto, mutta CLAN ZERO vaikuttaa silti taholta, jolla saattaisi olla okkulttinen merkitys myös tämän rinnakkaistodellisuuden puolella, vaikka jäsenten handlet ovatkin hyvin mundaaneja. Aion liittyä heidän QuakeNet-kanavalleen salanimellä ja selvittää, mistä on kyse.
««- · CWU MEMOiRS 0xA1 · nExT cHApTeR -»»